Mielipidepalsta

Aktiivimalli on turhaa pätemistä

Työttömien aktiivimalli astui voimaan vuodenvaihteessa. Aktiivimallin nimi on harhaanjohtava, koska kyse on tukien leikkauksesta, jos et saa töitä. Se ei aktivoi eikä synnytä ainuttakaan työpaikkaa.

Syy, miksi me vastustamme kyseistä mallia, ei ole siinä, ettei velttoilusta saisi joutua vastuuseen. Elämäntapatyöttömyyttä ja yhteiskunnan yhteisten varojen hyväksikäyttöä pitäisi suitsia, muttei sitä voi tehdä kollektiivisella rankaisumallilla.

Salossa on yli 3 000 työtöntä. Kun TE-palveluiden sivuilta etsii kaikki Salon, Someron ja vielä Paimion avoimet työpaikat, niitä kertyy yhteensä 176 kappaletta. Jos salolaiset työttömät työllistyisivät Saloon ja lähikuntiin, töitä riittäisi vajaalle kuudelle prosentille. Vastaava tilanne on monilla muilla alueilla. Näitä ihmisiä ei voi pakottaa töihin, jos työtä ei ole.

Malli ei tuo ainuttakaan työpaikkaa lisää eikä siitä tule säästöä. Tukien menetyksen erotus maksetaan useassa tapauksessa toisesta kassasta eli toimeentulotukena. Tämä on todettu lain valmisteluvaiheessa, mutta hallitus ei korvaansa lotkauttanut vaan ajaa mallia kuin käärmettä pyssyyn. Hallituksen kansanedustajien riveistä on kuulunut rakoilua jo pitkään, mutta heillä ei selkäranka riittänyt lakia kaatamaan.

Tahtomattaan työttömien aseman kurjistamisen lisäksi hallitus ruoskii yrittäjiä. Malli lisää huomattavasti yrittäjien vaivaa hakemusten kanssa, joita tehtaillaan vain tekemisen pakosta ilman todellista mahdollisuutta työpaikan saamiseen.

Kokoomuksen Juhana Vartiainen ei tunne sen enempää suomalaisten arkea kuin perustuslakiakaan, kun hän puhuu siitä, että työn perässä on pakko muuttaa. Suomessa on perustuslaillinen oikeus asua missä haluaa. Jos maakuntien ihmiset lähtisivät parin tonnin bruttopalkan perässä pääkaupunkiseudulle tai muihin kasvukeskuksiin, asumistukimenot räjähtäisivät käsiin, puhumattakaan asuntopulasta. PK-seutu ei elätä muuta Suomea vaan muu Suomi maksaa monen PK-seudulla asumisen.

Monella on muutakin elämää kuin työ. Onko tämä Vartiaisen kaltaisille herroille vieras asia. Hän ilmeisesti kokee niin, että perheet voi unohtaa. On vain aktivoiduttava ja isännän tai emännän poistuttava kotinurkista työhön hinnalla millä hyvänsä.

Jos työllisyyttä halutaan oikeasti parantaa, pitää helpottaa työllistymistä esimerkiksi nostamalla reilusti arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa, siirtymällä kohti Viron yritysveromallia ja lisäämällä paikallista sopimista.

Velttoilusta rangaistus – työllisyydelle mahdollisuus. Näin me ajattelemme. Emme niin, että kaikille rangaistus ja työllisyydelle ei tarvitse tehdä mitään.

Heikki Tamminen ja Tapio Äyräväinen
perussuomalaisia kaupunginvaltuutettuja Muurlasta

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 6.1.2018


Alkoholilaista nousi myrsky kaljalasissa

Vuosi vaihtui ja lonkerot ja nelosolut ilmaantuivat tavallisten kauppojen hyllyille. En edes muista, kuinka kauan uudistusta on vatvottu eestaas. Joidenkin poliitikkojen mielestä asia oli hirvittävä. Maksat uhkasivat paukkua ja väkivaltarikokset lisääntyisivät, kun kaupan kaljan prosentti muutaman kymmenyksen nousee.

Minä en kaupoissa juuri käy, mutta rouvan havaintojen mukaan neloskaljat olivat saaneet olla ihan rauhassa, ryntäystä ei syntynyt. Varmaan Pekka Puska pettyi.

Ongelma ei ole prosenteissa vaan siinä, että parikymmentä prosenttia Suomessa käytettävästä alkoholista kannetaan Virosta. Suomelta jää saamatta satoja miljoonia euroja verorahoja.

Jos poliitikot olisivat järkeviä, he laskisivat kaljan verotusta hiljalleen, jolloin Viron tuonti tyystin tyssähtäisi. Euroopassa matkaillessaan huomaa, että lähes kaikissa maissa olutta, viinejä ja teräviä löytyy vapaasti kauppojen hyllyistä murto-osalla siitä hinnasta, mitä Suomessa kiskotaan. Ei noissa väkeviä maitokaupoissa myyvissä maissa sen kummempia juoppoja näe kuin Suomessakaan. Saman tien se vaikuttaisi ravintoloiden palveluihin myönteisesti ja lisäisi talouden nousua.

Koko uudistus on niin olematon, ettei sillä ole mitään merkitystä alkoholin aiheuttamiin ongelmiin. Alkoholipolitiikkaa pitäisi uudistaa pitkällä tähtäimellä radikaalisti ja Alkon monopoli murtaa, koska se on jäänne kieltolain ajalta.

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps)

Perniönseudun lehti 4.1.2018


Salon investointisuunnitelma

Perussuomalaiset tekivät talousvaltuustossa muutosesityksen kaupungin investointisuunnitelmaan. Halusimme 100 000 euroa Märyyn vuodeksi 2018 uuden koulun ja päiväkodin rakentamisen suunnitteluun. Kokoomuslaiset pillastuivat ja syyttivät meitä irtopisteiden keruusta. Muutamat kävivät pöntössä pariin otteeseen haukkumassa meidät pataluhaksi. Reaktio oli niin voimakas, että taisimme osua arkaan paikkaan. Siellä haudottaneen suuria suunnitelmia.

Kokoomuksen mielestä pitää odottaa ensi kevääseen tai vuoden 2018 syksyyn, jolloin oppimisympäristöselvityksen ja strategian eli suomeksi sanottuna suunnitelman on tarkoitus valmistua.

Törmäsin ensimmäisen kerran sisäilmaongelmiin 80-luvulla. Silloin puhuttiin valtavista summista, joita kiinteistöjen korjaaminen Suomessa maksaisi. Peukaloiden pyörittämistä jatkettiin. Juuri mitään ei tehty eikä alan asiantuntijoita uskottu.

Salossa virkamiehet valmistelevat laskelmia parhaansa mukaan, mutta viimeisten viiden vuoden aikana koulusektorilla on menty kriisistä kriisiin. Jotkut väittävät, että meillä on rehtori- ja luottamushenkilöiden mafia. Kerron asiasta lisää muistelmissani.

Olen tulossa siihen johtopäätökseen, että kaikenlaiset strategiat ja selvitykset eivät johda mihinkään. Välillä tuntuu siltä kuin seuraisi näytelmää, jota voi varsin hyvin nimittää farssiksi.

Hajalan päiväkodin kanssa sekoiltiin Avia myöten, vaikka itse asia oli varsin yksinkertainen. Valitettavasti sama näyttää tapahtuvan Märyssä. Luottamushenkilöiden pitäisi vähitellen päättää, mihin näillä selvityksillä pyritään, rakettitieteestä kun ei ole kysymys.

Asia on äärimmäisen ajankohtainen, koska Salossa on kohta joka ainoassa päiväkodissa, koulussa, vanhusten hoitopaikoissa, sairaalassa, kaupungintalolla ja ties missä sisäilmaongelmia.

Saloon ehdotettiin ensimmäisen kerran sisäilma-asiantuntijan palkkaamista keväällä 2016. Tällainen ammattihenkilö on nyt tulossa. Ehdotan, vaikka populistit taas syyttävätkin irtopisteiden keruusta, että samaan syssyyn käydään läpi kaikki kaupungin omistamat tilat. Jos ja kun ongelmia löytyy, ne korjataan, maksoi mitä maksoi. Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä.

Rahat löydetään helposti jättämällä museoiden laajentamiset odottamaan aikaa parempaa ja jätteenpolttolaitos rakentamatta, koska se edustaa valmistettuaan mennyttä maailmaa.

Jospa kerrankin mentäisiin ajatuksella ”Salon asukkaat ensin”.

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps)

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.12.2017


Perniönseudun lehti, mielipidepalsta 14.1.2016

Suomi on jatkuvasti entistä suuremmissa vaikeuksissa. Työttömiä on kaiken maailman kurssilaiset mukaan luettuna puoli miljoonaa.
Samaan aikaan rajoilta vuotaa laittomasti Euroopassa liikkuvia kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa. Palveluista ja etuuksista joudutaan tinkimään ja toisaalta yhdelle ihmisryhmälle antamaan koko ajan enemmän.
Työn kuluja Suomessa ollaan laskemassa. Se on sisäinen devalvaatio, jolla haetaan myös hintatason madallusta. Toimenpide on kipeä, mutta maailmalta siitä on hyviä tuloksia pitkällä aikavälillä, esimerkiksi Irlannista. Se, miksi sisäiseen devalvaation joudutaan, johtuu pitkälti siitä, että Suomi on euromaa. Suomi ei voi devalvoida valuuttaansa. Eurojäsenyydestä voitte kiittää tiettyjä puolueita, joita ei tarvinne erikseen mainita.
Valitettavasti sisäinen devalvaatio täytyy hoitaa sanelemalla. Tästä voi kiittää esimerkiksi AKT:n kaltaista änkyräjärjestöä, joka uhkaa sulkea viennin heti, jos kokevat asemansa uhatuksi. Vastuutonta, sanoisin.
Oli miten oli, tavoitteena on työpaikkojen luominen. Absoluuttisen työpaikkamäärän kasvattaminen lienee mahdollista, mutta suhteellista työttömyyttä on vaikea kitkeä, kun maahan saapuu kymmeniä tuhansia erittäin huonosti työllistyviä henkilöitä, jotka suurella todennäköisyydellä jäävät yhteiskunnan eläteiksi. Esimerkiksi Irakista ja Somaliasta tulleiden työllisyysaste on tällä hetkellä 23 prosenttia. Tässä ovat mukana myös he, jotka ovat olleet Suomessa jopa 20 vuotta.
Pelkkä suomalaisten tai ulkomaalaisten työllistyminen ei ole ongelma. Ympäri Eurooppaa leviää myös turvallisuusuhka, jota naivisti on vähätelty.
Pariisin hirmuteot olivat pitkälti turvapaikanhakijoiden tekosia kuin myös Kölnin organisoidut seksuaalirikokset. Suomessa ollaan kuitenkin eniten huolissaan katupartioista, joissa joillain saattaa olla tuomio rikoksesta. Jo on aikoihin eletty. Yhdenkään ”partion” en ole kuullut syyllistyneen rikokseen, mutta sitä useamman turvapaikanhakijan olen.
Suomessa tarvitaan isänmaallista asennetta, jotta kurssi kääntyy. Valittaa saa ja pitääkin, jos kohtelu tuntuu liian epäoikeudenmukaiselta, mutta jos ei tee muuta kuin valita, pitää katsoa peiliin. On silkka fakta, että jokainen tässä maassa joutuu jostain luopumaan, on se sitten lomapäivä tai muu etuus. Kuitenkin uskallan väittää, että asumme hyvässä maassa jatkossakin niin, että hyvinvointi on mahdollista ja palvelut pelaavat.
Se ristiriita, että otamme omiltamme ja annamme toisille, jotka eivät sopeudu edes länsimaiseen kulttuuriin, syö minua joka päivä. Siltä omatuntoni ei jätä rauhaan, vaikken minä asiasta päätäkään. Uskon, että suomalainen on valmis talkoisiin, mutta tuntee suurta epäoikeudenmukaisuutta juuri tästä.
Nykyisen kaltaisen turvapaikanhakutulvan mahdollistamisen motiiveja voi olla vain yksi. Se on halpatyövoima. En keksi mitään muuta syytä. Suomessa ei sellaisia markkinoita tarvita, ja jos työvoimasta puhutaan, niin tulijat ovat juuri niistä maista ja kulttuureista, joissa ei valtavia työhaluja näytä olevan.
Jos nykyinen kehitys jatkuu, lakkaa Suomi olemasta. Rohkaisen kaikkia kantamaan osansa ja sanomaan ajatuksensa maan tilanteesta. Painetta pitää saada.
Vaikka hallituksen toimenpidelistat ovat hyviä, ne ovat siirtolaistulvan osalta täysin riittämättömiä. Keväällä alkaa taas siirtolaisbuumi, joten siihen mennessä on saatava konkretiaa.

Heikki Tamminen (ps)


 

Salon Seudun Sanomat – Tätä mieltä -palsta 2.12.2015

Maahanmuuttoviraston toiminta sotii demokratiaa vastaan

Maahanmuuttovirasto (Migri) isännöi Suomen kuntia päättämällä mihin se perustaa vastaanottokeskuksen (vok) tai hätämajoituksen turvapaikanhakijoille. Migri neuvotteli salaa Salossa yksityisen toimijan kanssa vastaanottokeskuksen avaamisesta. Kaupunkia tai kuntalaisia ei asiassa kuultu, eikä Migri ilmoittanut avaamisesta.

Märynummen vokissa on tällä hetkellä noin 80 turvapaikanhakijaa. Halikon sairaalan tiloihin mahtuu 800-1000 turvapaikanhakijaa. Kiskon Kalliolassa on alaikäisten vok, jossa on 40 turvapaikanhakijaa. Kärkelään ollaan avaamassa 20 nuoren keskusta. Salon Pii Hotelliin kaavaillaan 200 turvapaikanhakijaa. Karkeasti laskettuna Salossa on optio noin 1 300 turvapaikanhakijalle.

Salon talous on kuuden viimeisen vuoden ajan ollut pahasti alijäämäinen, palveluita on jouduttu karsimaan rankalla kädellä talouden tasapainottamiseksi. Työttömyysprosentti oli lokakuussa 15,3.

Turvapaikanhakijoiden on käytännössä mahdoton työllistyä Saloon. He kuormittavat terveydenhuoltoa. Turussa on yritetty ujuttaa paperittomien terveydenhuollon avaaminen kunnan budjettiin. Tätä ei pidä hyväksyä. Perussuomalaiset ovat hallituksessa taistelleet tulossa olevan tartuntalakiuudistuksen kanssa saman asian osalta, ja infektiolääkärit eri puolella Suomea ovat kauhuissaan kulujen määrästä. Paperittomien terveydenhuolto ei ole menossa läpi valtakunnallisesti, eikä sen pidä mennä läpi Salossa.

Huomionarvoista on vastaanottokeskusten aiheuttamien kulujen korvaaminen kunnille. Asiaa markkinoidaan siten, että valtio maksaa kulut, mutta nyt alkaa olla jo selvää, että valtio maksaisi rahat takautuvasti, jolloin näitä rahoja ei todellisuudessa ole olemassa. Tilanne on erityisen kiusallinen, kun yksityinen toimija lähtee Migrin kanssa pyörittämään esimerkiksi nuorille turvapaikanhakijoille tarkoitettua keskusta, jonka kuluista kunta joutuu maksamaan esi- ja perusopetuksen sekä terveydenhuollon. Näitä rahoja kunnat tuskin tulevat koskaan saamaan valtiolta takaisin.

Salon seudun Perussuomalaiset paheksuvat syvästi tapaa, jolla Migri ja yksityiset toimijat menettelevät. Migrin toiminta sotii demokratiaa vastaan. Yksipuolisilla päätöksillä Salo tulee kuihtumaan, ja ennen pitkää olemme yksi niistä noin 200 kunnasta, jotka ennusteiden mukaan katoavat Suomen kartalta.
Migrin toiminta sotii demokratiaa vastaan. Yksipuolisilla päätöksilla Salo tulee kuihtumaan ja ennen pitkää olemme yksi niistä noin 200 kunnasta, jotka ennusteiden mukaan katoavat Suomen kartalta.

Me emme ole halunneet massiivista ja hallitsematonta turvapaikanhakijoiden virtaa Saloon. Me emme halua kuntalaisten verovaroja käytettävän Suomen holtittoman maahanmuuttopolitiikan hyväksi.

Heikki Tamminen
Salon seudun Perussuomalaiset ry
puheenjohtaja

Sinikka Makkonen
Salon seudun Perussuomalaiset ry
sihteeri

Sanna Leivonen
Salon seudun Perussuomalaiset ry
hallituksen jäsen

Mikko Lundén
Salon seudun Perussuomalaiset ry
hallituksen jäsen

Tapio Ruohonen
Salon seudun Perussuomalaiset ry
hallituksen jäsen

Tapio Äyräväinen
Salon seudun Perussuomalaiset ry
hallituksen jäsen


 

Salon Seudun Sanomat – Tätä mieltä -palsta 8.12.2015

Salolaisten kokopäivätyötä tekevien ihmisten keskipalkka on noin 3 500 euroa kuukaudessa. Siitä maksetaan veroja ja sosiaalimaksuja noin 10 848 euroa vuodessa.

Maahanmuuttovirasto (Migri) väittää, että yhden turvapaikanhakijan VOK-päivä maksaa 40 euroa, joten siitä aiheutuu 14 600 euron vuosikulu.

Yhden veronmaksajan veroilla ei kustanneta edes yhden vokkilaisen elämistä vaan tarvitaan kolme salolaista elättämään kaksi turvapaikanhakijaa. Salolaisten palkoista ei jää mitään suomalaisten palveluihin.

Tänä vuonna maahamme on tullut yli 30 000 hakijaa. Jos hakijoiden määrä on 40 000, heidän elatukseensa menee 54 000 suomalaisen kaikki verot ja maksut.

Todellisuudessa maksajia tarvitaan paljon enemmän, koska Migrin 40 euroa ei sisällä kaikkia turvapaikan hakijoista aiheutuvia menoja. Ministerimme eivät ole lainkaan huolestuneet ensi ja seuraavien vuosien tilanteesta, vaan antavat kansalaisille kuvan, että maahanmuutto loppuu tämän vuoden viimeisenä päivänä.

Näin ei ole.

Jos ensi vuonna tulee 40 000 uutta hakijaa, eikä tänä vuonna tulleista päästä eroon, yli 100 000 suomalaista käyttää kaikki verorahansa pääasiassa nuorten miesten elannon maksamiseen. Toisin sanoen kahden Salon kaupungin kaikki asukkaat tekisivät töitä irakilaisten, somalien ja afgaanien hyvinvoinnin eteen.

Kun turvapaikanhakijoita ryhdytään asuttamaan Suomeen, nousevat menot pilviin: asuminen, toimeentulotuki, kotouttaminen, koulutus, terveydenhoito, päivähoito ja niin edelleen ja niin edelleen, ovat palveluja, jotka suomalaiset veronmaksajat maksavat.

Kun yksi vuosikerta turvapaikanhakijoita on saanut oleskeluvan ja toinen odottelee hakijoina, Vantaan kokoisen kaupungin (yli 200 000 ihmistä) työikäisen väestön kaikki verot ja maksut, mukaan lukien Vantaan kaupungin verot, menevät näiden kahden vuosikerran ylläpitoon.

Suomeen on vuodesta 1990 alkaen lapannut kaikenlaista väkeä Moskovan junista, Helsinki-Vantaan lentoasemalta, Tukholman ja Tallinnan laivoista ja Haaparannan sillan yli.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rapautuu päivä päivältä. Näin ei tarvitsisi tapahtua. Meillä on hallituksessa kaksi miestä, ministeriä, jotka voisivat estää massiivisen haittamaahanmuuton yhdellä puhelinsoitolla.

Minusta vaikuttaa siltä, että kaikkien muiden kuin oman maan kansalaisten edut ovat heitä lähempänä.

Mikseivät he soita?

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps)


 

Salon Seudun Sanomat – Tätä mieltä -palsta 17.1.2015

Sosiaaliturvan ulottuvuutta harkittava uudelleen

Suomen talous on tökkinyt ennätyksellisen pahasti. Edes 90-luvun lamavuosina, ei ollut näin pitkää tuotannon laskua. Suomen tuotanto on vuoden 2006 tasolla. Tällöin on selvää, että samalla kun väestö ikääntyy ja työttömyys lisääntyy, on tehtävä jopa radikaaleja päätöksiä. Sellaisiin nykyinen hallitus ei ole pystynyt, vaan se vuodesta toiseen korottaa veroja ja heikentää ostovoimaa.

Esitän tässä kirjoituksessa pari ratkaisuehdotusta valtion menojen laskemiseksi.

Suomen asumisperusteista sosiaaliturvaa on harkittava uudelleen. Meillä ei ole varaa toimia koko maailman sosiaalitoimistona. Suomessa oleskelevalla ei-kansalaisella ei tarvitse olla oikeutta rahalliseen sosiaaliturvaan. Katto pään päällä ja ruokakupongit riittävät. Lisäksi voidaan tarjota, kuten tälläkin hetkellä, akuutin hädän sattuessa terveyspalvelut. Nyt jopa laittomat siirtolaiset saavat käteistä menoihinsa, vaikka he vasta odottaisivat oleskelulupapäätöstä.

Vain Suomessa työssä olevalla ja Suomeen veronsa maksavalla tulisi olla oikeus suomalaiseen sosiaaliturvaan laajemmin. Tällöin hän on siitä jotain maksanut. Oikeuksien tulee päättyä, kun veronmaksu päättyy.

Istuva hallitus on asiasta täysin toista mieltä. He haluavat laajentaa laittomille siirtolaisille myös sellaiset terveyspalvelut, jotka eivät koske akuuttia hätää. Rahaa näyttää olevan siis muille jaettavaksi, mutta eläkkeistä ja lapsilisistä oli varaa ottaa pois.

Toinen asia, josta valtio voisi säästää, on kehitysapu. Tällä hetkellä Suomi jakaa vuosittain yli miljardi euroa kehitysapua. Kehitysapua on kannettu biljoonia dollareita vuosikymmenten kuluessa. Vuosittain sitä jaetaan noin 100 miljardia kansainvälisesti.

Perussuomalaiset esittivät tähän omaa malliaan, jossa valtion kehitysapu puolitettaisiin ja loput kerättäisiin vapaaehtoisvoimin. Itse olen vielä jyrkemmällä kannalla. Valtion kehitysapu tulee lakkauttaa kokonaan. Mikään ei ole valtavista tulonsiirroista huolimatta kehittynyt. Ilmainen raha ei kehitä. Vain ruohonjuuritason vapaaehtoistyöllä on merkitystä. Nyt varat valuvat koronkiskureille ja korruptioon.

Tässä pari ehdotusta, joilla saamme kansantaloutta paremmalle tolalle ja teemme Suomesta myös sosiaalisesti paremman paikan asua, kun vastuutamme ihmiset yksilöinä, emmekä hyysää heitä piloille.

Heikki Tamminen

kaupunginvaltuutettu (ps.)


Salon Seudun Sanomat – Tätä mieltä -palsta – 18.12.2014

Hajoaako kirkko?

Arkkipiispa Kari Mäkisen lausunto avioliittolain uudistuksesta on saanut tähän mennessä yli 20 000 suomalaista eroamaan evankelisluterilaisesta kirkosta. Hänet palkittiin ansioistaan Suomen Leijonan suurristillä.

Suomalaisen yhteiskunnan arvot tulevat talonpoikaisissa kyläyhteisöissä vallinneista käsityksistä ja tavoista. Avioliitto ja perhe olivat suvun jatkumisen ja sitä kautta hyvän elämän päämäärä. Me luotamme moniin instituutioihin, kuten poliisiin, puolustusvoimiin ja kirkkoon. Useat näistä ovat suomalaisen elämänmuodon vankka perusta, joihin vaikeina vuosina on totuttu turvaamaan.

Kirkko on tuonut lohtua. Nyt vaikuttaa siltä, että kirkko instituutiona on romahtamassa. Papisto pitää uhkaa vakavana, jopa 65 prosenttia miespapeista pelkää jakautumista. Pappien vastauksista huokuu huoli kirkon liberalisoitumisesta, joka johtaa siihen, että kirkosta eroavat, tai heidät savustetaan ulos, perinteiset konservatiivit. Papit puhuvat ”kylmästä sodasta” ja siitä, että jakaantuminen on alkanut jo aikoja sitten, kun esimerkiksi Lähetyshiippakunta (entinen Luther-säätlö) joutui eroamaan kirkon yhteydestä. Suuri osa papeista miettii nyt, pitäisikö kirkon palata lähemmäksi hengellisiä juuriaan sen sijaan, että se seuraa muotivirtauksia.

Jos käy niin, että jakaantumisesta tulee totta, Suomessa ei sen jälkeen ole kansankirkkoa vaan liuta pieniä ryhmittymiä omissa poteroissaan. Jakautuminen olisi mielestäni suuri vahinko suomalaiselle yhteiskunnalle, jonka yhtenäisyydestä ei muutenkaan paljon voi enää puhua.

En usko salaliittoteorioihin, mutta näinä kummallisina aikoina tulee mieleen, onko olemassa pirullinen suunnitelma, jossa Suomea ajetaan tarkoituksellisesti kohti uudenlaista luokkajakoa. Tähdätäänkö EU:n ja Bilderbergin tukemaan harvalukuiseen eliittiin, jolloin tavallinen kansa, joka tekee työt, maksaa poliitikkojen järjettömät metkut, elää jatkuvasti lisääntyvien kieltojen, määräysten ja sääntöjen holhousyhteiskunnassa, ja kituuttaa ikänsä pienellä toimeentulolla huikeita veroja maksellen vailla vapautta ja onnellisuutta.

Suomi ei ole enää demokratia eikä itsenäinen maa, koska olemme EU:n jäsen. Elämme jo nyt liittovaltiossa ja rahaliitossa, jonka seuraukset 20. viime vuoden aikana ovat olleet meille karmeat paitsi taloudellisessa myös yhteiskunnallisessa mielessä. Kun tähän sekametelisoppaan lisätään vielä mahdollinen kirkon hajaannus, alkaa suomalaisuus instituutiona olla mennyttä. Ehkä se lienee kaikkien arveluttavien ulostulojen tarkoituskin.

Arkkipiispa ei ole muiden piispojen esimies, kuten usein virheellisesti luullaan. Ylintä valtaa käyttää kirkolliskokous, joka on eräänlainen kirkon eduskunta. Se päättää keskeisistä linjauksista, jotka koskevat oppia ja kirkon työtä. Toivottavasti seuraavassa kokouksessa keväällä 2015 kirkolliskokouksen jäsenillä on viisautta tehdä ei vain kirkon vaan rakkaan isänmaamme kannalta järkeviä päätöksiä.

Tapio Äyräväinen
kaupunginvaltuutettu, kaupungin hallituksen jäsen (ps)
Muurla


Tornion malli voisi toimia Salossa

Kun läheisellä ihmisellä on psyykkisiä ongelmia tai muita vaikeita murheita, on monen mutkan takana ennen kuin hän pääsee puhumaan ammattilaiselle tai hoitoon. Hiljattain julkisuudessa esillä ollut Tornion Keroputaan sairaalan malli on vaikuttava.

Keroputaan malli lähtee siitä, että hoitoon pääsee heti ilman lähetettä. Keroputaan maine perustuu erityisesti 1990-luvulla tehtyihin psykoositutkimuksiin. Lähetteillä pyritään hallitsemaan potilasmääriä, mutta usein se on hidasta hoidon aloittamista. Tutkimuksen mukaan Keroputaan malli ei ole sen kalliimpaa kuin muukaan psykiatrinen hoito. Sekä Keroputaalla että maailmalla on tehty tutkimusta, joka todistaa, että hoito tulee halvemmaksi ja on tehokkaampaa, jos sitä saa nopeasti.

Olisiko Salolla mielenkiintoa ottaa koppia Keroputaan mallista? Salon talous on ahtaalla, jonka vuoksi sosiaali- ja terveys puolelle kohdistuu säästöpaineita. Keroputaan mallin kahden vuoden seurannan jälkeen 82 prosentilla Tornion alueen potilaista ei ollut lainkaan oireita tai oireet olivat lieviä. Muualla Suomessa luku oli 50 prosenttia. Keroputaalla hoidetuista 23 prosenttia oli sairauseläkkeellä – muualla 57 prosenttia. Torniossa vain 24 prosenttia oli sairastunut psykoosiin uudestaan kahden vuoden aikana, vertailualueella 71 prosenttia. Ehkä hämmästyttävin tulos oli, että Tornion seudulla 35 prosenttia psykoosipotilaista sai neuroleptilääkitystä. Muualla Suomessa lääkkeitä söi 100 prosenttia.

Rebekka Ruutikainen

sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen (ps.)


Salon Seudun Sanomat – Tätä mieltä -palsta 9.10.2014

Sääntelyn purkamisessa sanat ja teot eivät kohtaa

Suomi on sääntelyn, holhouksen ja pykälien luvattu maa. Byrokraatilta ei mikään jää huomaamatta. Viimeisimpänä esimerkkinä toimii ministeriön suunnitelma, joka vastuuttaisi esimerkiksi olutpanimot huolehtimaan siitä, ettei heidän facebook-sivuillaan kehuta tuotteita tai jaeta heidän tuottamaa sisältöä. Tämä holhous on saanut sairaita piirteitä.

Rajoitukset ja määräykset käyvät Suomelle äärimmäisen kalliiksi. Yrittämisestä on tehty lievästi sanottuna hankalaa. Varsinkin pienyritykset, joilla ei ole varaa palkata omia byrokratiaosaajia, ovat hankaluuksissa. Tiedän kyllä, että tästä ovat monet hallituspuolueidenkin edustajat puhuneet, mutta miksei mitään tapahdu? Puheet ja teot ovat ristiriidassa.

Sääntely ei koske vain yrittämistä. Se koskee myös kuntia. Samalla kun hallitus on vuodesta toiseen leikannut valtio-osuuksia, se on lisännyt kuntien vastuita. Hallitus lupasi rakennepoliittisessa ohjelmassaan purkaa kuntien tehtäviä miljardilla. Tämä oli täyttä soopaa. Pääministeri Stubb on jo joutunut toppuuttelemaan tuohon valheeseen uskoneita.

En oikein käsitä, mistä poliitikkojen tahto säännellä saa voimansa. Kuntien kohdalla kyse on tietysti siitä, että maan hallitus vierittää vastuuta, jotta oma pesä puhuisi puhtaana. Juuri kukaan heistä ei välitä kokonaisuudesta. Se on kummallista, sillä suuri osa kansanedustajista istuu kotikuntiensa valtuustoissa. Mahtaa siellä olla selittelemistä, jos on hallituksessa lisäämässä vastuita ja saman viikon maanantaina valtuustossa valittamassa valtionosuuksista.

Eduskunta kokee ylpeyttä siitä, kuinka paljon se saa paperia aikaiseksi. Taas on tehty toinen toistaan hienompia lakeja ja asetuksia. Niitä poistuu käytöstä vain silloin, kun joku uusi tulee tilalle. Seuraavan hallituksen haasteena on tehdä iänikuisista puheista tekoja ja purkaa sääntelyä. Suomi ja suomalainen pärjäävät kyllä ilman tolkutonta holhouksen viidakkoa.

Vielä hetken istuvalle hallitukselle terveiset, että nostakaa nyt alkuun vaikka arvonlisäverovelvollisuuden alaraja vähintään 25 000 euroon, niin pienyrittäjyydellä voi joku vahingossa jopa työllistyä. Jos ette vielä ole huomanneet, niin perussuomalaiset on varjobudjetissaan ehdottanut tätä jo kolme kertaa. Teille se ei ole kelvannut.

Heikki Tamminen (ps)

kaupunginvaltuutettu

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Turun sanomat, mielipidepalsta 7.8.2014

Valtiontaloudessa silmänkääntötemppu

Valtiovarainministeriö aloitti aamulla 5.8. pohtimaan ensi vuoden valtiotalouden suuntaviivoja. Valtiovarainministeri Rinne kiirehti jo iltapäivällä lupailemaan kaikenlaista. Äkkiseltään lupaukset voivat kuulostaa hyviltä, mutta asiassa on koira haudattuna.

Ministeri Rinne sanoi: ”Valtio ottaa ensi vuonna puolet vähemmän lisävelkaa”. Tämä tarkoittaa suomeksi, että valtio ottaa noin neljä miljardia lisävelkaa.

Rinne jatkoi: ”Uusia leikkauksia ei tule”. Uusista leikkauksista päättää eduskunta, eikä Rinne, ja toiseksi tämä ei tarkoita, etteivät jo sovitut leikkaukset toteutuisi. Niitä on siis tulossa, muttei ehkä enempää, kuin mitä on sovittu.

Sekä Kataisen, että Stubbin hallitusohjelmissa tavoitteeksi asetetaan velkasuhteen taitto kokonaistuotantoon verrattuna. Vuosi toisensa jälkeen hallitus on epäonnistunut tavoitteessa.

Rinne puhuu ottavansa vähemmän velkaa kuin viime vuonna. Velan määrä ei ole kuitenkaan niin oleellinen seikka kuin velkasuhde. Tämän Rinne jättää näppärästi mainitsematta. Velkasuhteen taittamiseksi ei saisi ottaa senttiäkään lisää velkaa, sillä mm. Danske Bankin ennusteen mukaan Suomen bruttokansantuote supistuu.

Suomen velkasuhde ylittänee hyvinkin pian 60 prosentin rajan, joka on EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen vastaista. Tällöin joudumme tarkkailuluokalle, ja luottoluokituksen korjaaminen alaspäin on vakavasti otettava uhka. Jos luottoluokitus laskee, korko nousee. Se yhtälö on yksinkertainen. Kuka meille antaa tukipaketteja, kun korot nousevat? Kreikkako?

Jos ja kun istuva hallitus ei saa enää merkittäviä talouden pelastustoimia aikaiseksi, on suunniteltava uutta ja vastuullista taloudenhoitoa jo ensi kaudelle. Valtion menoja on leikattava kovalla kädellä lähinnä sellaisista kohteista, jotka eivät vaikuta ostovoimaan. Kun valtion menoja karsitaan, voidaan tapauskohtaisesti laskea verotusta. Näin verotulojen lasku kompensoituu ostovoimassa.

Heikki Tamminen, kaupunginvaltuutettu (ps.)

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Salon seudun sanomat, Tätä mieltä -palsta 7.8.2014

Euro- ja EU-politiikka uusille raiteille

Suomen kuulumista euroalueeseen on ensi vaalikaudella punnittava todella tarkasti. Tällä hetkellä on selvää, että euro on Suomelle haitallinen valuutta. Samaa mieltä ovat eurohistorian saatossa olleet lukuisat asiantuntijat. Virallinen totuus tulee eurouskovaisten suusta.

Lukuisat puolueettomat selvitykset todistavat, että Suomen taloustilanne on yksi euromaiden huonoimpia. On käsittämätöntä, että meillä nukutaan Ruususen unta. Hallitus on toimillaan siirrellyt rahaa kupista toiseen ja verotusta kiristämällä laskenut ostovoimaa. Nämä toimenpiteet ovat aivan liian heppoisia ja jopa haitallisia.

Euroalueen tilanne saatiin vakautettua hetkeksi sopivasti ennen eurovaaleja, mutta nyt kuuluu kummia. Kreikan kolmas tukipaketti on ovella, ja Italian velkataakka on räjähtämässä käsiin. Italia otti vuoden aikana saman verran lisävelkaa, kuin Suomella on kertynyt velkaa koko itsenäisyyden aikana.

Tällä hetkellä Suomen etu olisi oma valuutta, jolla voi keinotella vahvaa euroa vastaan. Näin tekee muun muassa Ruotsi. Ruotsi ei ole mukana menneissä ja tulevissa tukipaketeissa, joilla pankkiirit pelastetaan ja ostovoima tapetaan. Suomi hulluudessaan otti lähes 1,5 miljardia velkaa Euroopan vakausmekanismin pääomittamiseen ja jätti samalla päätöksellä yli kymmenen miljardin maksusitoumuksen, jos apua vielä tarvitaan. Se on viidesosa Suomen valtion vuosibudjetista.

Euroero maksaa, sehän on selvä, mutta harva ajattelee, mitä maksaa olla eurossa. Loppua ei ole vielä nähty. Positiivia uutisia pian tulevasta käänteestä on kuultu vuodesta 2009. Milloin käänne tulee, vai olisiko parempi tehdä realistisia ennusteita? Talouden ennustaminen näyttääkin mahdottomalta – tai sitten totuutta ei haluta nähdä.

Euro ei ole ainoa EU:n luoma haitallinen asia, jossa Suomi on mukana. Rikollisuus rehottaa vapaan liikkuvuuden ja Schengen–sopimuksen vuoksi. Tästä sopimuksesta olisi irtauduttava lisääntyneen rikollisuuden ja kiristyneen Euroopan ja Venäjän tilanteen myötä. Lisäksi Suomen pitäisi ehdottomasti vastustaa EU-alueen taakanjakomekanismeja esimerkiksi maahanmuuttajien osalta. Olen valitettavasti kuullut terveisiä, että poliittinen suomalainen vasemmisto kannattaisi tätä taakanjakoa europarlamentissa.

Sanottakoon lopuksi, että Turun telakan kauppa, joka on loistava asia, ei ollut riippuvainen Suomen eurolinjasta tai muustakaan vastaavasta. Onneksi ministeri Vapaavuori teki vihdoin, mitä vastaavan ministerin kuuluukin tehdä.

Heikki Tamminen, kaupunginvaltuutettu (ps.)

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Salon seudun sanomat, Tätä mieltä -palsta 6.6.2014

Salolla on edessään vain kaksi vaihtoehtoa

Mikä on kunnan tärkein tehtävä? Se tuottaa kuntalaiselle palveluita. Mikä näiden palveluiden tuottamisessa mättää? Rahan puute. Puutteeseen on pari olennaista syytä.

Valtakunnallisia ongelmia ovat kuntaosuuksien leikkaus, kuntien tehtävien lisääminen ja työttömyys. Näistä syistä kunnat velkaantuvat historiallista vauhtia. Palveluita pyöritetään syömävelalla.

Valtiotalouden kehyksistä vuosille 2014–2017 käy ilmi, että kuntien nettovelka oli vuonna 2013 11,82 miljardia euroa. Vuonna 2017 sen arvioidaan olevan 23,53 miljardia. Nettovelka kaksinkertaistuu neljässä vuodessa. Valtiontaloudessa tämä tarkoittaisi Suomen velan kasvamista noin 200 miljardiin euroon. Jos joku edes vihjaisi tämän suuntaista, häntä pidettäisiin hulluna. Kunnille se näyttää olevan ongelmatonta.

SDP:n tavoitteena on maksuton päivähoito kaikille, lapsilisien maksu 18-vuotiaaksi asti ja ilmaisen varhaiskasvatuksen ulottaminen neljä vuotiaisiin. SDP haluaa näemmä triplata kuntien velkataakan sen tuplaamisen sijaan. Kaipaisin edes hitusen realismia.

Hallitus puhuu julkisen velkasuhteen taittamisesta. Se jättää näppärästi kuntasektorin velat laskujen ulkopuolelle. Niiden lisääminen laskuihin aiheuttaisi EU:n vakaussopimuksen räikeän ylityksen ja Suomen luottoluokituksen laskun, joka taas nostaisi velkojen korkoja. Keitä tässä yritetään hämätä?

Salolaisittain merkittävä syy rahapulaan on työttömyys. Salossa on lähes 4 400 työtöntä. Kaupungin työllistämiskeinot ovat rajalliset. Kaupungin on jokseenkin mahdotonta montaakaan työllistää. Kaupunki voi tarjota halpoja tontteja, työvoimaa, koulutuspaikkoja ja osaamista. Jos ne eivät riitä, kunnan rahkeet ovat vähissä. Tämä on jokaisen realistin myönnettävä.

Ilman töitä ei ole verotuloja. Nokian lopettamisen myötä Salon yhteisöverotuotto romahti 60 miljoonasta reilusti alle kymmenen miljoonan euron. Kuilua ei saada katettua kunnallisveron korotuksilla. Veronkorotukset ovat aina kellosepän työtä. Jossain kriittisessä pisteessä ne kääntyvät itseään vastaan, eikä tuottoja tule.

Valtakunnalliseksi ratkaisuksi minulle kävisi kuntien palveluiden raaka leikkaus vuoden 2000 tasolle, jolloin niitä oli noin 150 vähemmän. Olivatko asiat tuolloin kovin paljon huonommin?

Salon kohdalla on vain kaksi tietä. Voidaan supistaa palvelutasoa ja tätä kautta irtisanoa henkilökuntaa, tai laskea palkkoja. Jälkimmäinen ei ole valitettavasti valtuutettujen käsissä. Valtuutetut saavatkin maanantaina eteensä lisätalousarvion, jossa henkilöstökulut kasvavat pari miljoonaa euroa, koska ay-liike ei joustanut ja lomautus kolmatta vuotta putkeen ei tullut kyseeseen. Näillä näkymin Salo joutuukin jatkamaan palveluiden karsimista, koska ay-johto ei jousta. Henkilöstöstä iso osa kyllä viisaasti joustaisi. Onhan kyse myös heidän lapsiensa ja vanhempiensa palveluista.

Joku pitää tällaista puhetta törkeänä työntekijöiden syyllistämisenä. Sitä se ei ole. Ei ole heidän vikansa, että he ovat töissä kaupungissa, jossa rahat ovat lopussa. Sellaista suuntaa, jossa ei tehdä mitään, ei ole.

Lopuksi haluaisin teidän miettivän sitä faktaa, että Rekijoen koulun lakkautus säästää teoriassa saman verran kuin säästäisi sillä, että bruttopalkkoja leikattaisiin yksi euro yhtä tuhatta euroa kohti. Kyllä, luit oikein. Yksi euro.

Heikki Tamminen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä -palsta 31.3.2014

Teijolla on esittää pitkät ja uljaat kouluperinteet

Vuoden 1869 alussa Teijolla aloitti toimintansa Teijon tehtaan yksityinen kansakoulu. Sitä ennen paikkakunnalla toimi pedagogio. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät koulun pidosta ovat 1600– ja 1700–lukujen vaihteesta. Tehtaankansakoulu muuttui kunnalliseksi kansakouluksi vuonna 1910 ja oli näin tiettävästi ensimmäinen kansakouluasetuksen mukainen koulu Varsinais-Suomessa. Nykyinen koulurakennus valmistui 1912. Kirjakkalan ja Mathildedalin koulut lopetettiin 1960-luvun lopussa, jolloin niiden piirit liitettiin Teijon koulupiiriin.

Koulun toiminnan säilyttäminen vaikuttaa merkittävästi alueelle muuttoa harkitsevien perheiden päätöksiin. Puheet koulun lakkauttamisesta jarruttavat lapsiperheiden muuttopäätöstä ja kannustavat jopa pohtimaan poismuuttoa.

Keväällä 2013 muutti kolme lapsiperhettä pois alueelta, kun spekuloinnit koulun lakkautuksesta alkoivat. Kahdella lapsiperheellä koulun lakkautusuhka oli yksi painavimmista syistä vaihtaa asuinseutua. Useissa kodeissa on se tilanne, että toinen vanhemmista työskentelee Salon ulkopuolella.

Teijon kyläyhteisö on talkoohenkinen. Kalliorinteen päiväkotiin tehtiin kyläläisten voimin sisätilojen pintaremontti 2012 ja piha-alueen viihtyvyyttä on ylläpidetty. Kyläsaunan remonttiin upposi kolme miestyövuotta. Kyläyhdistyksen hallitus on luvannut, että kouluverkkotyöryhmän selvityksessä esitettyyn vesi- ja viemärijohtojen uusimiseen ollaan valmiit osallistumaan talkoohenkisesti. Teijolta löytyy monipuolista osaamista ja tahtoa pitää kylä kunnossa. Toivottavaa olisi, että ihmiset uskaltavat tulla asumaan ja elämään Teijolle, ilman jatkuvaa pelkoa koulun lakkauttamisesta. Salosta ei löydy vastaavaa ruukkimiljöötä, jossa on laskettelukeskus, teollisuusalue sekä merta ja useita järviä kansallispuiston vierellä. Tänä vuonna Teijon koulu täyttää 145 vuotta. Koulu on terve ja siellä ei ole todettu sisäilmaongelmia, joten toivottavasti koulu saa jatkaa.

Rebekka Ruutikainen

varavaltuutettu (ps.)

Teijo

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä -palstalla 24.2.2014

Todellisuus on kovin erilainen eri puolilla Saloa

Salon kaupungintalolla oli yleisötilaisuus, jossa kerrottiin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista koskevasta laista ja sen aiheuttamista muutoksista Salossa. Tilaisuudessa kuultiin, miten Salossa niin kotihoito kuin ympärivuorokautinen hoito ovat maamme keskiarvoa paremmat. Muutoksia ei ns. vanhuslaki aiheuta Salossa, koska täällä on kaikki asiat järjestetty jo suosituksen mukaan.

Vanhuslain 7 pykälä määrittele palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta seuraavasti:

”Kunnan on järjestettävä ikääntyneen väestön sosiaalipalvelut sisällöltään, laadultaan ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnan ikääntyneen väestön hyvinvointi, sosiaalinen turvallisuus ja toimintakyky edellyttävät. Palvelut on järjestettävä niin, että ne ovat kunnan ikääntyneen väestön saatavissa yhdenvertaisesti. Kunnan on järjestettävä 1 momentissa tarkoitetut sosiaalipalvelut lähellä asiakkaita, jollei palvelujen keskittäminen ole perusteltua niiden laadun ja turvallisuuden kannalta.”

Suomen kielen sanakirjan mukaan ”yhdenvertaisesti” tarkoittaa samanveroista, tasaveroista. Oli mielenkiintoista kuulla, että palveluita ei tarvitse järjestää tasaveroisesti kaupungin alueelle. Mikä tarkoittaa sitä, että on mahdollisesti laillista lakkauttaa ympärivuorokautisen hoidon yksiköitä ja tuottaa kotihoidon käyntejä erimääräisesti eri osissa kaupunkia. Laki antaa mahdollisuuden jättää palvelut tuottamatta yhdenveroisesti silloin kun keskittäminen tuo laatua ja turvallisuutta. Kotihoito lienee keskittämistä.

Yleisön kysymyksille oli jätetty vähän aikaa, mutta eihän siihen ollut tarvettakaan, kun Salossa asiat ovat paremmin kuin hyvin. Jokaisen ihmisen todellisuus on hänelle itselleen totta ja uskottavaa.

Ajoittain tuntuu, että palvelun tuottaja ja palvelun saaja elävät eri todellisuudessa, jolloin yhteisen, yhdenvertaisen todellisuuden löytäminen ei toteudu.

Sinikka Makkonen

valtuustoryhmän sihteeri (ps.)

Kotalato

Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 17.2.2014

Salossa tehdään päätöksiä säkki päässä

Astrum-keskuksessa sijainnutta Laurin koulua käsiteltiin viime vuonna useaan otteeseen. Huhtikuun 18. kaupungin virkamiehillä oli käsissään Moision koulua koskeva sisäilmatutkimus, jossa todettiin, että koulussa on ongelmia. Heti perään eli 3.5. Työterveyslaitos antoi lausunnon Marian koulun vastaavasta tutkimuksesta. Kummastakaan tutkimuksesta ei informoitu valtuutettuja.

Niinpä valtuusto päätti säkki päässä Astrum-keskuksessa sijainneen koulun lakkauttamisesta 20.5.2013 äänin 28-22. Viimeisessä äänestyksessä oli vastakkain kaksi sosialidemokraattien ehdotusta, joista toisessa puollettiin koulun jatkamista ja toisessa lopettamista.

Oliko virkamiesten toiminta tarkoitushakuista, koska samaan aikaan valmisteltiin kovalla kiireellä Halikon koulun remonttia, muun muassa eräs piirros oli päivätty 20. huhtikuuta.

Valtuuston päätöstä seurasi useita valituksia Turun hallinto-oikeudelle sekä Aluehallintovirastolle. Osa valituksista on edelleen avoimina.

Perussuomalaiset tekivät 17.6. valtuustoaloitteen, jossa vaativat, että Laurin koulun lakkautuspäätös ja oppilaiden hajasijoittaminen pitää käsitellä uudestaan, koska päättäjille ei tuotu valtuustoon edelliseen kokoukseen oleellisia tietoja Marian ja Moision koulun sisäilmatutkimuksista. Tähän päivään mennessä emme ole saaneet vastauksia kysymyksiimme.

Kesän jälkeen 16.9. silloinen opetustoimen johtaja Tommi Tuominen kertoi, että Armfeltin ja Moision kouluihin rakennetaan lisää luokkia, jotta Laurin koulun oppilaat saadaan sijoitettua. Kustannusarvio oli 1,7 miljoonaa euroa.

Teknisen lautakunnan perussuomalainen jäsen Tapio Ruohonen teki 18.9. sekä Armfeltin että Moision koulun korjauksiin muutosehdotuksen, koska piirustukset laajennuksesta ja muutostöistä oli toimitettu liian myöhään, ottaen huomioon hankkeen laajuus ja kustannukset. Perussuomalaiset hävisivät äänestyksen 10–3.

Ruohosen arvion mukaan kokonaissumma noussee 2,5 miljoonaan. Toimialajohtajan esityksessä oli pelkkä pohjapiirros, kun siitä pitäisi löytyä työselostus, -ohjeet ja kustannusarvio, joka sisältää materiaalikustannukset.

27.11. tekninen lautakunta hylkäsi Armfeltin koulun laajennuksen ja muutostöiden edullisimman urakkatarjouksen, jonka paikallinen toimija oli tehnyt, vedoten siihen, että siitä puuttuvat referenssit. Ratkaisu oli hankintalain vastainen. Tarjouksessa ei ole huomioitu ja pisteytetty lain säätämällä tavalla yrityksen paikallisuutta. Hankintalaissa todetaan myös selkeästi, että jos tarjouksenpyytäjä haluaa lisäselvityksiä urakantekijältä, se voi niitä pyytää.

Kuntaliiton johtava lakimies Juha Myllymäki myönsi STT:n haastattelussa, että hankintalaissa on vakavia puutteita. Myllymäen mukaan ”terveen järjen käyttö” on mahdollista, jopa suotavaa.

Se, että veronmaksajien rahaa lapioidaan Kankkulan kaivoon on perussuomalaisista terveen järjen vastaista.

Tapio Ruohonen (ps.)

teknisen lautakunnan jäsen

Heikki Tamminen (ps.) Tapio Äyräväinen (ps.)

valtuustoryhmän puheenjohtaja kaupunginvaltuutettu


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 15.2.2014

Omaishoidon tuki olisi saatava edes kohtulliselle tasolle

Omaishoito on arvokasta työtä, jota tehdään seitsemänä päivänä viikossa läpi vuorokauden. Omaishoitajaa ei koske työaikalainsäädäntö. Hän maksaa veroa omaishoitajan korvauksestaan ja kustantaa itse elintasonsa, saamansa kotiavun ja kuljetukset. Samaan aikaan kunta säästää kymmeniätuhansia euroja.

Vaikeina taloudellisina aikoina on pakko säästää. Oiva kohde on omaishoitajien tuki. Omaishoitaja on sitoutunut puolisoonsa kunnes kuolema heidät erottaa. Raha ei ratkaise, vaan välittäminen, inhimilliset arvot. Vanhusten laitospaikkoja on valtakunnallisen suosituksen mukaan vähennettävä ja kotihoitoa tuettava. Omaishoitaja tarjoaa kotona laitostason hoitoa puolisolleen lähes ilmaiseksi.

Kunta määrittelee tällä hetkellä omaishoidon kriteerit ja korvaukset. Samaan aikaan suunnitellaan valtion ylimpien virkamiesten määräaikaista, palkallista karenssia heidän siirtyessään pois valtion palveluksesta. Heille kaavaillaan palkallista välivuotta. Omaishoitaja maksaa itse lakisääteisistä vapaapäivistään.

Suunnitelmissa on omaishoidon tuen siirtäminen Kelan maksujen piiriin. Tällä taattaisiin jokaiselle suomalaiselle omaishoitajalle sama tulotaso, edellyttäen, että valtio antaa tähän varoja.

Valtiolle on ollut tärkeää tukea Etelä-Eurooppalaisia valtiota taloudellisissa vaikeuksissa. Salossa varat omaishoitajien korvausten saamiseksi edes kohtuulliselle tasolle edellyttäisivät esimerkiksi suomalaisille täysin tarpeettomien laittomien maahanmuuttajien taloudellisen tuen vähentämistä tai vanhuksille tarkoitettujen uusien seinien rakentamatta jättämistä. Olemassa olevia ja toimivia seiniä on. Suunnitteilla on kantatie 52:n jatkaminen Salon ohikulkutieksi. Siihen saadaan korvamerkittyä ÄRM-rahaa. Salon kaupungin osuus on vain yksi miljoona. ÄRM-rahaa ei voi siirtää muualle. Seiniin budjetoitua rahaa voidaan siirtää.

Sinikka Makkonen (ps.)

Salon seudun Perussuomalaiset ry:n sihteeri

Kotalato


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 15.1.2014

Mitä sitten tehdään, kun suorittavia töitä ei enää ole?

Termi ”robotti” (tsekiksi: robot) on kirjailija Carel Zapekin vuonna 1920 keksimä. Hän kirjoitti näytelmän R.U.R., jossa tämä uudissana esiintyi. Sana tulee tsekin kielestä ”robota” eli pakkotyö. Se tarkoittaa nykyisin kuitenkin useimmiten mekaanista laitetta tai konetta, joka osaa jollain tavalla toimia fyysisessä maailmassa.

Sanasta ”robotti” kehitti termin ”robotiikka” ensimmäisenä maailmankuulu tieteiskirjailija Isaac Asimov vuonna 1942. Hän muotoili myös robotiikan lait, jotka ovat seuraavat:

1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä toiminnasta pidättäytymällä saattaa tätä vahingoittumaan.

2. Robotin täytyy totella ihmisten sille antamia määräyksiä, paitsi silloin kun ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.

3. Robotin täytyy varjella omaa olemassaoloaan sikäli kuin se ei ole ristiriidassa ensimmäisen tai toisen pääsäännön kanssa.

Summa summarum, robotiikka ja robotit ovat kiehtovia asioita.

Ilmasto on muuttumassa, maapallon sietokyky ylitetty, koska ihmispopulaatiota on liikaa. Suuri osa ihmiskunnasta elää jatkuvassa köyhyydessä, hyvä kun saavat pari bataattia ja kupposen raikasta vettä päivässä.

Kaikki kokemamme on vasta alkua. Sanoisinko eräänlaista esileikkiä. Ihmisen suurin uhka on työttömyys. Sen estäminen edellyttää, että ahneuden on loputtava ja ihmiskunnan on opittava jakamaan resurssit oikein. Koska ahneus on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus, se ei onnistu.

Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan lähes puolet maan työpaikoista katoaa seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Ajatelkaa, runsaassa kymmenessä vuodessa. Se, mikä uhkaa Yhdysvaltoja, uhkaa koko maailmaa.

Maapallolla elelee 7,2 miljardia ihmistä. Heistä aikuisia työttömiä on yli sata miljoonaa. Automaatio vie kahdenkymmenen vuoden kuluessa tästä hetkestä eteenpäin työt miljardilta ihmiseltä.

Ihmisen tekemän työn lopettavat 3D-tulostus, automaatio ja robotiikka. Ne mullistavat elämämme nopeammin kuin kukaan uskaltaa ennustaa. Massiivinen työttömyys aiheuttaa sotia, romahduttaa kokonaisia valtioita ja tappaa miljardi ihmistä.

Syötäväksi kelpaavat eläimet katoavat, kun ihmisten on pakko saada evästä lautasilleen. Tämän seurauksena ekosysteemit romahtavat jo paljon ennen kuin ilmastonmuutos ehättää kehiin.

Ihmiskunta on pelottavien valintojen edessä, enkä ole henkilökohtaisesti lainkaan varma siitä, pystymmekö me muuttumaan. Mitä jälkiteollisen yhteiskunnan jäsenet tekevät, kun suorittavia ja fyysisiä töitä ei enää ole.

Ja kuinka silloin käy ay-liikkeen?

Tapio Äyräväinen (ps.)

kaupunginvaltuutettu

Muurla


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 20.1.2014

Salon perussuomalaisten ponsi

Salon kaupunginvaltuusto hyväksyi perussuomalaisten henkilöstösäästöponnen talousarviokokouksessaan 12.joulukuuta. Ponnessa esitettiin, että työntekijöille tarjottaisiin yksilöinä mahdollisuutta neuvotella palkanalennuksista, joilla säästyttäisiin pakkolomilta ja näin turvattaisiin palvelut. Maanantaina kaupunginhallitus sai käteensä esityksen, jossa ponsi tuomittiin sopimusten ja jopa lain vastaiseksi.

Ponsi ei ollut perussuomalaisen ryhmän hetken mielijohde, vaan tarpeesta tehty. Henkilöstö on halunnut vaihtoehtoja, ja halusimme tarjota vaihtoehtoa. Keskustelua on alusta asti sumentanut levitetty virheellinen ja ennen kaikkea puutteellinen tieto. Korjaan pari väärinkäsitystä. Työ- ja virkaehtosopimusten alle ei olisi menty, koska se olisi ollut laitonta. Tarkoitus oli leikata sopimusten yli menevää osuutta. Sopimuksien tekemistä olisi voitu lykätä tulevien yt-neuvottelujen yli, jottei irtisanomissuoja olisi tuonut suojatyöpaikkoja. Sopimus ei olisi koko henkilöstöä koskeva, vaan yksilöllinen ja vapaaehtoinen.

Motiivina ponnelle oli tahto antaa työntekijöille valinnanvaraa, olla tasapuolinen ja ennen kaikkea turvata palvelut, joiden taso saattaa lomautusten takia laskea huolestuttavasti. Ennen kaikkea ponnen motiivi on unohdettu mainita monella taholla. Emme esitä huviksemme palkkojen leikkausta vaan yritämme pelastaa kokonaisen kaupungin talouden rapauttamatta palveluita.

Salon kaupunki pyysi asiasta lausuntoa Kuntatyönantajilta. Sen mukaan ”palkkauksen muutoksista voidaan sopia työ- ja virkaehtosopimuksen mukaisten edellytysten täyttyessä. Sopiminen palkanalennuksista ja siihen liittyvästä irtisanomissuojasta suoraan yksittäisen työntekijän kanssa ei ole kunnallisen työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän mukaista ja suositeltavaa”. Lausunnossa viitataan myös kunnalliseen pääsopimukseen, jota kaupungin tulee noudattaa.

Väitteet ponnen laittomuudesta ovat tuulesta temmattuja. Sopimustulkinta on eri asia kuin laittomuus. Yksityisellä sektorilla yksilöllä on enemmän vapauksia sopia omista asioistaan ja vastaavia sopimuksia on tehty. TEK (Tekniikan akateemiset) jopa ohjeistaa siitä, jos työntekijä haluaa ko. sopimuksen tehdä.

Olin kuin puulla päähän lyöty, kun sain kuulla, ettei yksittäinen työntekijä kuntasektorilla saa päättää omista asioistaan. Korostan edelleen, ettei kyse ollut laajasta kaikkia koskevasta neuvottelusta, vaan yksilöille tarkoitetusta mahdollisuudesta vaihtoehtoihin. Aikuisten yksilöiden puolesta päättää kunnissa ay-liike suljettujen ovien takana.

Kuntatyönantaja on lausunnossaan antanut ymmärtää, että paikallisen sopimisen joustamattomuus johtaa paljon vakavampiin seurauksiin. KT arvioikin lomautusten yli nelinkertaistuvan kuntasektorilla tänä vuonna. Toivoisinkin vastuuta yhteisistä asioista, kun jo kahden vuoden ajalta tiedetään, mihin joustamattomuus johtaa. Kaupunki on lain mukaan saatava taloutensa tasapainoon. Joka rikkoo tämän tavoitteen, löytää sen edestään entistä pahempana.

Emme hyökkää työntekijöitä vastaan. Tämän piti olla kädenojennus, jolla henkilöstösäästöt tasapuolistuvat ja ylläpidetään palvelutaso. Kunnan tärkein tehtävä on tarjota kuntalaisille palveluita. Kunnilla on lähes 600 lakisääteistä velvoitetta. Valitettavasti niiden hoitamista tehdään mahdotonta joustamattomuudella.

Heikki Tamminen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Pertteli


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 10.12.2013

Maaseudun lapsille uimakoulu on tärkeä

Kaupungilla on rahapula, ja toimintaa pitäisi kuitenkin olla. Yksi tärkeä asia maaseudun lapsille on rantauimakoulu.
Ne ovat jälleen kerran lakkautuslistalla. Syystä että? En keksi muuta syytä kuin sen, että järvet ja rannat sijaitsevat maalla, torin reunalla ei voi uimakoulua järjestää.

Vanhemmat maksoivat viime kesänä uimakoulusta 35 e/koululainen, kuljetukset hoidettiin itse. Uimaan oppijoita oli noin 200 kpl, tuloja kertyi siis noin 7000 euroa. Kulut kaupungin laskemina olivat: uimaopettajien matkakulut 2 300 euroa, palkat sivukuluineen 4 000 euroa, yhteensä siis 6 300 euroa. Välineitä oli myös joitakin, mutta ne siirtyivät opettajien mukana rannalta toiselle eivätkä ole kertakäyttöisiä, joten ovat varmasti edelleen käytettävissä. Minun laskuoppini mukaan tuottoa jäi kaupungille 700 euroa.

Rantauimakoulu on ollut toiminnassa pula-ajallakin, ainakin 40-luvun loppupuolelta tähän päivään asti. Osa lapsista pääsee rannalle pyöräillen, kävellen, loput aktivoivat vanhemmat, isovanhemmat, naapurit ym. kuljetuksiin.
Uimataito on tärkeä asia, liikuntaan aktivointi myös. Molemmat voi kaupunki antaa maaseudun lapsille ja nuorille jopa pienellä tuotolla kuten viime kesänäkin.

Kirsti Pohjola (ps.)
opetuslautakunnan jäsen

Kuusjoki


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 7.12.2013

Salon museoista kokonaisuus

Huhuista poiketen, minun tiedossani ei ole, että yksikään päättäjistä olisi halunnut lopettaa paikallismuseoiden rahoituksen. Niihin ei aiota kajota, semminkin kun kolmas sektori tekee niissä kullanarvoista työtä.

Salolaisilla on väärää tietoa myös siitä, että olisin tehnyt hallituksessa esityksen pelkästään Taidemuseon ja Samun yhdistämisestä. Tein esityksen, jossa toivoin virkahenkilöiden tutkivan mahdollisuutta yhdistää monta suurta kokonaisuutta eli Veturitalli Salon taidemuseon, Samun, liikemies Lasse Jokisen autokokoelman, täytettyjen eläinten kokoelman, Jorma Kivimäen Suomen ylivoimaisesti parhaan Kupittaan Saven -kokoelman ja Salon kaupungin omistuksessa olevan Leena Vihervaaran vuosikymmeniä keräämään Marimekko-kokoelman.

Tällainen museokokonaisuus olisi ainutlaatuinen Suomessa. Jostain syystä tätä varsin abstraktia ajatustani ei joko ymmärretty tai haluttu ymmärtää. Hieman vastaava monialamuseo, paljon pienemmässä mittakaavassa, sijaitsee Killinkoskella, keskellä ei mitään. Siellä käy 20 000 kävijää vuosittain. Jokainen heistä ostaa pääsylipun. Uskon, että edellä kuvailemani kokonaisuus toisi Saloon vähintään 50 000 matkailijaa vuosittain. Vähitellen tämä kokonaisuus oltaisiin voitu yhtiöittää tai osittain säätiöidä, aivan sama, kunhan lopputulos olisi ollut se, ettei salolaisten veroeuroja käytettäisi siinä mitassa kuin nyt tapahtuu.

Salossa ollaan lakkauttamassa jäähallia, jossa käy kaudessa 2 500 nuorta, tuhatkunta jalkapalloilijaa kärsii hallin puutteesta, voimailu- ja kamppailulajeja, joissa on yhteensä noin tuhat harrastajaa, potkitaan päähän, eikä heille pyynnöistä, vaatimuksista ja rukouksista huolimatta haluta järjestää kunnollisia harrastustiloja saunatiloista puhumattakaan.

Samaan aikaan Veturitallissa pannaan vuosittain palamaan noin 500 000 euroa (ilman valtion avustuksia, jotka nekin ovat veronmaksajien rahoja). Summa vastaa kahden-kolmen kyläkoulun lakkauttamisesta saatavia säästöjä.
Ilmeisesti on niin, että korkeakulttuurin harrastajiin halutaan panostaa, maksoi mitä maksoi. Se ei oikein minun ymmärrykseeni, joka tietysti saattaa olla vajavainen, mahdu.

Luulen, että perussuomalaiset tulevat vaatimaan valtuuston talousarviokokouksessa Veturitallin lopettamista, koska järjen ääntä ei haluta kuunnella eikä toimintatapoja muuttaa.

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

 


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 5.12.2013

Paikallisuudesta lisäpisteitä

Salon Moision ja Armfeltin yläkouluja aiotaan laajentaa ensi vuonna 1,4 miljoonalla eurolla. Rahat koulujen laajennuksiin ja korjauksiin on varattu ensi vuoden talousarviossa.

Näiden kouluremonttien kohdalla tarjouskilpailussa oli ehtona halvin hinta. Urakoitsijoiden tuli esittää referenssiseinään vähintään kaksi urakka-arvoltaan vastaavaa hanketta, jotka on toteutettu viimeisen kuuden vuoden aikana.

Paikallisuutta ei suosittu ja työt annettiin halvimman tarjouksen tehneille. Olisiko kilpailutuksia jatkossa syytä pisteyttää niin, että paikallisuus olisi kilpailutuksessa huomioitu? Tässä taloustilanteessa jokainen veroeuro mahtuu kyllä kaupungin kassaan.

Rebekka Ruutikainen

teknisen lautakunnan jäsen (ps.)
Teijo


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 27.2.2013

Hallitus vauhdittaa vanhusten laitoshoidon alasajoa

Hallituksen rakennepaketilla vauhditetaan entisestään vanhusten laitoshoidon alasajoa, jota jo edellinen hallitus veteli halolla päähän linjaamalla suosituksen, jossa vain kolme prosenttia 75 vuotta täyttäneistä voi päästä laitoshoitoon. Nyt vanhuksilta – ja nuorilta – leikataan kolmesataa miljoonaa euroa, kun ei muuta keksitä. Samaan aikaan kansalle valehdellaan, että vanhusväestön määrä vähenee.

Ei vähene. Vanhusten määrä lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla, jolloin myös esimerkiksi muistisairaiden vanhusten määrä kasvaa. He tarvitsevat pakosta tulevaisuudessa lisää laitospaikkoja. Vai onko tarkoitus, että sukulaiset, tuttavat ja naapurit huolehtivat näistä vanhuksista, jotka eivät enää ole perillä kuusta eikä maasta.

Tällä menettelyllä vanhukset jätetään oman onnensa nojaan, heidät suljetaan asuntoihinsa kurjempiin oloihin kuin rikolliset vankiloissa. Onko tämä kokoomuksen ja demarien mielestä hyvän laadun mukaista palveluasumista vai heitteillejättöä? Vai onko kysymys selkeästä vanhusten omaisuuden ryöstöstä, jossa vanhus joutuu käyttämään elämässään keräämän varallisuuden saadakseen yhteiskunnalta, jolle he ovat varmasti maksaneet kymmenyksensä, hoitoa. Tätä ei julkinen sektori kehtaa vielä sanoa, mutta yksityisellä sektorilla asia on todellisuutta.

Taloudellisissa vaikeuksissa olevat kunnat eivät suostu rakentamaan uusia vanhainkoteja vaan vanhoja hoitopaikkoja ajetaan alas tai vaihdetaan niiden asukkeja. Hallituksen päätös tietää palvelujen ulkoistamista ulkomaisessa omistuksilla oleville kansainvälisille toimijoille, joiden tuotot menevät verottajan tavoittamattomiin veroparatiiseihin. Kysyy sopia, onko tämä eettisesti soveliasta toimintaa kunnille? Kovin pitkään ei vanhusten hoitopaikkojen puutteessa voida kärvistellä vaan ennen pitkää kodinomaiselle laitoshoidolle on löydettävä jatko.

Minua hämmästyttää se, että Sdp lähti puolueena mukaan alasajoon. Tämä perustunee lupauksiin siitä, että vanhustenhoidon henkilöstömitoitus pannaan kuntoon. Niinhän se pannaan. Mutta ei hoitajien määrää lisäämällä vaan vähentämällä hoitopaikkoja, jolloin mitoitus tietysti paranee. Tästä aiheutuu se ongelma, että yhä harvempi vanhus pääsee hoidon piiriin vaan joutuu jäämään päivä- tai viikkokausiksi yksikseen kotiinsa. Edes juttukaveria ei ole.

Hallitus ei kuuntele tässäkään asiassa kansalaisten ääntä. Ihmisten mielestä vanhustenhoito on monen tutkimuksen mukaan kohde, josta säästettäisiin kaikkein viimeiseksi. Hallitus menettelee terveen järjen vastaisesti supistaessaan vanhustenhoidon paikkoja, kun se samaan aikaan syytää tehotonta kehitysapua ulkomaille yli miljardin vuodessa ja ottaa maahan ”nurkan takana karjuvaa työvoimapulaa” hoitamaan humanitaarisia turisteja, jotka maksavat suomalaiselle yhteiskunnalle kaksi miljardia vuodessa.

Tässä, jos missä, kyse on arvoista.

Sivistyneen yhteiskunnan tunnistaa siitä, miten se kohtelee huono-osaisia jäseniään.

Miettikää tykönänne, millainen yhteiskunta Suomi tällä hetkellä on.

Tapio Äyräväinen (ps.)

kaupungin valtuutettu

Muurla


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 30.11.2013

Sairaanhoitopiirin strategiasta otettiin erävoitto

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valtuusto antoi 26.11. yksimielisen aikalisän sairaanhoitopiirin johdon valmistelemalle keskittämisstrategialle. Tämä oli hieno erävoitto.

Kun tarkemmin ajattelee, niin ei voida puhua valmistellusta strategiasta. Hyvin valmisteltu työ on lähtökohtaisesti aukoton, ja jos aukottomuutta ei voida saavuttaa, pitää ainakin kaikki skenaariot käydä läpi. Nyt ei oltu käyty yhtäkään vaan kylmästi oltaisiin ajettu aluesairaalat alas ja sitten katsottu, kuinka käy. Vastaavanlaista ehdottanut yritysjohto olisi ollut pian entinen yritysjohto, vaikkei yritysmaailmaa voikaan suoraan sairaanhoitopiirin toimintaan verrata.

Esitettyä keskittämistä on perusteltu milloin milläkin. On päivystysasetuksen uudistusta ja sote-uudistukseen valmistautumista. Kumpikaan perustelu ei ole pätevä. Sote-uudistuksella ei voi vielä perustella mitään, koska sellaista ei ole. Uudistuksessa voi käydä jopa niin, että Salo tuottaa palvelunsa aluesairaalassa itse. Aika näyttää.

Itse en usko tämän hallituskauden aikana tapahtuvan merkittävää muutosta. Päivystysasetuksen toteuttaminen vaatii lisäresursseja, mutta Tyksissä se vaatisi myös laajaa lisärakentamista. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Kuten todettu, nyt ostettiin aikaa valmistella hyvä strategia yhteistyöllä kuntien, käyttäjien, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Valtuuston palautuspäätös oli oikea ja olen erittäin tyytyväinen, että jopa hallituksessa strategiaa kannattaneet olivat muuttaneet mieltään. Viesti meni siis perille. Sen viestin viemiseen saatiin aikaiseksi valtava kansanliike, josta haluan kiittää jokaista siihen osallistunutta henkilöä.

Toivon, että nyt, kun strategia viedään kuntakierrokselle, siellä esille tulevat mielipiteet otetaan aidosti huomioon, eikä niitä sivuuteta. Sairaanhoitopiirin luottamushenkilöiden tahto tämä esitelty strategia ei ollut. Se luottamushenkilöiden tekemä alkuperäinen visio, jota itsekin olin tekemässä, ei ollut lainkaan sellainen jota piirille esiteltiin. Kukaan ei ehdottanut esimerkiksi synnytysosaston, saati muun kuin päiväkirurgian lakkauttamista aluesairaaloissa. Nämä ideat olivat syntyneet jossain aivan muualla.

Toimenpiteitä ja strategiaa tarvitaan piirin erittäin heikon taloustilanteen pelastamiseksi. Ennen kaikkea tuottavuutta on parannettava, mutta siihen ei päästä yksiköitä lakkauttamalla tai potilaita siirtelemällä. Tämä voi jopa pahentaa tilannetta. Piiri on nähtävä kokonaisuutena ja lähdettävä yksilön hoidon tehokkuudesta ja prosessien yksinkertaistamisesta. Tarvitaan vahvaa substanssiosaamista alalta, mutta myös organisointitaitoja ja tuottavuuden periaatteiden tuntemusta.

Heikki Tamminen
kaupunginvaltuutettu (ps.)
sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen

Pertteli


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 7.10.2013

Kun mikään ei riitä

Valtion tarkoitus on purkaa kuntien tehtäviä ja velvoitteita miljardilla eli toisin sanoen siirtää kuntien tehtäviä valtiolle. Tämän olettaisi vähentävän kuntien menoja – Salon osalta noin kymmenellä miljoonalla – mutta on todennäköistä, ettei niin käy.

Uusia ja aitoja ihan oikeasti kuntien menoja vähentäviä uudistuksia on tuskin luvassa. Vaikka kuntien niskaan on sälytetty 585 erilaista lakia ja noin tuhat asetusta, ne ovat luonteeltaan sellaisia, että velvoittavat kuntia tuottamaan asukkaille palveluja, joita kuntalaisten käymässä julkisessa keskustelussa jatkuvasti peräänkuulutetaan.

Toistaiseksi valtiolle siirrettäväksi tai kokonaan lopetettavaksi on ehdotettu paperisten potilasarkistojen lopettamista, kotihoidon tuen siirtämistä valtion maksettavaksi, oppimateriaalien keskitettyä hankintaa, uskonnonopetuksen oppilasrajan nostoa kolmesta kymmeneen, kemikaalilain valvontatehtävien siirtoa Tukesille, lapsen elatusavun siirtämistä valtiolle, maakuntakirjastojen määrän vähentämistä, isyyden selvittämisen siirtämistä valtiolle ja vapaan sivistystyön rahoituksen siirtämistä valtiolle muutamia mainitakseni.

Näillä ei herra paljon huonetta rakenna. Tähän mennessä löydettyjen säästöjen määrä on noin kymmenesosa tavoitteesta, eikä se riitä mihinkään.

Sosiaali- ja terveystoimi vie kuntien rahoista yli puolet ja sivistystoimi neljänneksen. Tosiasia on, että säästöt on kehitettävä kokoon juuri näistä rahoista.

Jokaisen sopii kohdallaan miettiä, mitä se Salon kohdalla tarkoittaa.

Vaihtoehtokin tietysti löytyy. Valtio voisi aloittaa säästämisen pöhötautia sairastavasta virkamieskunnastaan ennen kuin kajoaa kuntiin.

Tapio Äyräväinen (ps.)

kaupunginvaltuutettu

Muurla


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 24.9.2013

Mörö tulee ja vie

Suomen julkinen velka ylittää EU:n velkarajan ensi vuonna. Vuonna 2015 meillä on velkaa 130 miljardia. Suomi tarvitsee miljardien säästöt. Hallituksen päättämät, kuntiin kohdistuvat lisäsäästöt, noin kaksi miljardia, ovat kymmenen prosenttia kuntien menoista. Viimeistään näiden suunnitelmien toteutuessa Suomen kuntien talous romahtaa. Kunnat joutuvat irtisanomaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä samaan aikaan, kun palveluja ajetaan alas.

Salo on Suomi pienoiskoossa. Emme voi kasvattaa veroprosenttia, säästökohteitakaan ei enää löydy, jollei sitten panna esimerkiksi uimahallia, museoita, kouluja ja kaikkia kirjastoja lihoiksi ja keskitetä palvelut ydinkeskustaan. Tämä vaatii toimivaa joukkoliikennettä, jota ei kuluneen viiden vuoden aikana ole saatu aikaiseksi.

Säästökohteeksi jää kaupungin henkilöstöön kajoaminen viiden vuoden suojatyöajan päättyessä. Tämä ei näytä sopivan ammattiyhdistysliikkeelle, jolloin ainoaksi tieksi jäävät lomautukset, joita voidaan jatkaa joka vuosi, kunnes luonnollinen poistuma hoitaa homman.

En ole kunnan palveluiden yksityistämisen puolustaja, mutta jos ammattiyhdistysliike ei anna muuta mahdollisuutta, tätäkin korttia voidaan käyttää.

Yksityistäminen johtaa palvelujen tehostumiseen, kun julkiselle sektorille tyypillinen toimintatapa korvataan markkinamekanismeilla. Kaupungilla on byrokratiasta johtuvia kustannuksia, jotka ovat yksityisellä puolella vähäisempiä. Lopputuloksena on tehokkaampi palvelutuotanto ja julkisten menojen säästöjä, joita Salo kipeästi tarvitsee. Salossa kuin kaikki omin voimin tehtävät työt näyttävät olevan aloittamista vaille valmiita.

Lisääntyvä kilpailu luo paineita toimintatapojen uudistamiselle, joita ehdottomasti tarvitaan, mutta joihin ei näytetä päästävän. Tämä vaikutus toteutuu, vaikka yksityisten palvelujen osuus kaikista palveluista olisikin pieni.

Kysymykseen voisivat tulla muun muassa pysäköinnin valvonta, josta saamme tuloja, valaistuksen vaihtaminen lediin, koska tekninen toimi ei näytä vaihdosta suoriutuvan, urheilualueiden ja –hallien hoitaminen ja ylläpito, osa terveyspalveluista, ensihoitopalvelut, jäte- ja ruokahuolto, kiinteistöjen siivous ja kunnossapito, kotisairaanhoito ja osittainen vanhusten asuinpalvelu.

Yhden asian voimme tehdä heti. Salossa on kaupungin omistuksessa 6 000 neliötä tyhjiä tiloja, joiden huollosta, lämmityksestä ja kunnossapidosta maksamme pitkän sentin. Ne pitäisi myydä tai lahjoittaa mahdollisimman nopeasti pois.

Olemme luuppien alla, koska meistä muodostuu tahtomattamme ennakkotapaus monelle suomalaiselle kaupungille. Toivon päättäjien kantin kestävän painostuksen edessäkin vaikeiden leikkausten tekemisen, kuten se kesti hillittömän menon kuntaliitoksen yhteydessä.

Muuten mörkö, oli se tuttu tai outo, meidät perii halusimmepa tai emme.

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps)

Muurla


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 22.9.2013

Piikki on auki

Kun poliitikot ovat huolissaan jihadistien oikeudesta sosiaaliturvaan tai rakennekynsien ja -ripsien terveyshaitoista, voisin esittää vähäpätöisemmän huoleni julkisen talouden ja ennen kaikkea kuntatalouden tilasta.

Muutama sivuseikka on jäänyt minusta vaille ansaitsemaansa mediatilaa. Nämä liittyvät kuntien ja valtion tuloihin ja menoihin.

1. Kuntien menot ovat jatkuvassa kasvussa. Sote-palveluiden järjestämisen kulut ylittävät raamit jatkuvasti monissa kunnissa ja kaupungeissa.

2. Hallitus leikkaa kunnilta ensi vuonna valtionosuutta 362 miljoonaa euroa.

3. Yhteisöverojen tuotto laskee noin 700 miljoonaa euroa ensi vuonna, pääasiassa yhteisöveroprosentin alenemisen johdosta, kun huomioon otetaan veropohjan laajennus (Talousarvioesitys 2014). Toki toivon, että tämä lisää työn tarjontaa, mutta se jää nähtäväksi.

4. Kunnat kiristävät veroprosenttejaan käytännössä tappiin asti, kun muita vaihtoehtoja ei ole. Verokertymä ei kuitenkaan nouse, koska verotettavaa tuloa ei ole.

5. Hallitus ei tule taittamaan velkaa suhteessa bkt:en, vaan velka hilautuu yli kriisirajan. Sadan miljardin velkasaldossa voimme vain kauhistella, mitä tapahtuu, kun korot nousevat. Älkää väittäkö, etteivät korot koskaan nouse. Kyllä ne nousevat, koska niitä on jo pitkään pidetty keinotekoisesti alhaalla.

Samalla kuntasektorin velka on jäänyt kokonaan huomiotta. Kurkataanpa valtiotalouden viimeistä kehystä ja liitteen viisi sivua 49. Kuntasektorin nettovelka kasvaa vuoden 2011 tasosta yli 200 prosenttia kuudessa vuodessa. Samalla hallitus on hehkuttanut julkisen velan taittohaaveitaan.

Suomen kallis hyvinvointipalvelujärjestelmä on purettava ja rakennettava palikat uudelleen tavalla, johon meillä on varaa. Jos näin ei tehdä, järjestelmä romahtaa purkamattakin, mutta jälki ei ole hallittua. Miksi tätä ei sanota ääneen?

Voimmeko velkaantua tätä tahtia siksi, että poliitikot voivat säilyttää kasvonsa tai että voimme palvella ilmaiseksi yhä suurempaa ihmismassaa rajojemme ulkopuolella? Oman maan kansalaiset tarvitsevat apua ja sivistysvaltioon kuuluu se, ettei kenenkään pidä kerjätä ruokaansa. Heillä on oltava oikeus perustarpeisiin ja koulutukseen. Mopo on lähtenyt lapasesta ja kaikille tarjotaan kaikkea samalla kun työn tekeminen ei kannata.

Miljardin saa muuten lakkauttamalla kehitysavun kokonaan.

Heikki Tamminen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Pertteli


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 27.8.2013

Saloon tarvittaisiin kipeästi uusia työpaikkoja

Pääministeri Jyrki Katainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ovat havahtuneet loman jälkeen ikävään tilanteeseen. He ovat jo ainakin hajulla siitä, että vapaassa pudotuksessa oleva Suomi kulkee Kreikan tietä.
Vienti ei vedä, vaikka suuryrityksille annettiin keväällä roimia verohelpotuksia. Molemmat ministerit itkevät rakennemuutosten perään, mutta kun heiltä kysyy, mitä nämä rakennemuutoksen mahtaisivat olla, he puhuvat työurien pidentämisestä.
Lapsikin ymmärtää, että työurien pidentämiset alusta, keskeltä ja lopusta eivät auta, kun samaan aikaan työttömiä on oikeasti pitkälti yli 400 000:ta. Muutamien ikävimpien ekonomistien arviot kertovat, että perälauta saavutetaan muutaman kuukauden kuluttua, juuri silloin kun Tampereella juhlitaan Suomen itsenäisyyttä. Ennustan, että tätä menoa Suomi on ensi vuoden alussa tilanteessa, jossa vaarana on putoaminen EKP:n holhoukseen.
Ministerit ovat hädissään, eikä heille ole tarjota yhtään ainoaa uutta ratkaisua ahdinkoon. Jos eläisimme markka-aikaa, niin meillä olisi käytössämme edes devalvaatioase. Ammattiyhdistysliike ei myönny palkanalennuksiin, eikä edes siihen, ettei palkkoja korotettaisi lainkaan. Tulemme syksyn aikana näkemään varmasti maltillisia, mutta kuitenkin myrkkyä Suomen taloudelle olevia palkankorotuksia.
Olen blogissani vuosien aikana ihmetellyt moneen kertaan, miksei sanaa ”isänmaa” enää tunneta. Ihmeekseni olen huomannut muun muassa Jutta Urpilaisen käyttäneen viime viikkoina useaan kertaan tätä sanaa. Isänmaa on palannut sosialistinkin puheenparteen.
Juuri isänmaan edusta ja koko Suomen säilymisestä on nyt kysymys.
Miten tästä eteenpäin?
1) Annetaan mennä eli nykyinen hallitus jatkaa vielä kaksi vuotta. Suomi romahtaa korjaamattomaan tilaan.
2) Järjestetään uudet vaalit, joissa mitä suurimmalla todennäköisyydellä perussuomalaiset ja keskusta voittavat ja muodostavat hallituksen. Vihreät, vasemmistoliitto, KD ja RKP putoavat pois hallitusvastuusta. Vaihtoehto on erittäin hidas, eikä korjaavia toimenpiteitä, joita olisi pitänyt tehdä pari vuotta sitten, enää pystytä tekemään siinä aikataulussa, että ne tehoaisivat.
3) Muodostetaan koalitio eli vanhan ajan suomea käyttääkseni runnotaan kokoon hätätilahallitus, jossa ovat mukana nykyinen sixpack vahvistettuna perussuomalaisilla ja keskustalaisilla.
Valtionjohdon saamattomuus heijastuu kuntiin, kuten Salosta tiedämme. SSS (14.8.2013) kirjoitti ansiokkaasti siitä, miten pitkäaikaistyöttömien sakkomaksut nousevat Salossa jo kahteen miljoonaan.
Jätin perussuomalaisten aloitteen Työsalon palvelujen käytön tehostamisesta 15.4.2013 kaupunginvaltuuston kokouksessa. Vastauksen saimme maanantaiseen hallituksen kokoukseen. Siinä todetaan muun muassa näin:
Salossa on tehty ja tehdään tiivistä yhteistyötä (aloitteessa mainittujen tahojen kanssa). Vaikka aktivointipalveluja on lisätty ja työmarkkinatuen listalta on poistunut henkilöitä, tehty työ ei näy euroissa, koska koko ajan tulee uusia pitkäaikaistyöttömiä eikä uusia työpaikkoja synny.
Tässä lyhyessä lainauksessa tiivistyy Suomen talouden koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot. Ponnistelut eivät tuota tulosta, koska työpaikkoja ei ole eikä tule.

Tapio Äyräväinen
kaupunginvaltuutettu (ps.)
Muurla


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 9.8.2013

Suomea auttaa vain nopea eroaminen yhteisvaluutasta

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen astui loman jälkeen parrasvaloihin. Hän ilmoitti, että Suomi on paljon pahemmassa jamassa kuin on oletettu. Hänelle se saattoi olla yllätys, mutta ei kansalaisille, jotka ovat omassa arjessaan nähneet, millä uralla Suomi on viimeiset vuodet ollut.

Urpilainen haluaa Suomen ottavan lisävelkaa ja tekevän rakenteellisia uudistuksia. Avoimeksi jäi, mitä hän tarkoittaa rakenteellisilla uudistuksilla. Uudistusten elvyttävä vaikutus on hidasta ja näkyy vasta vuosien päästä.

Hallituksella ei näytä olevan yhtäkään tuoretta ideaa, jolla lama ja Suomea nurkan takana vaaniva katastrofi vältettäisiin. Visioiden puute johtuu siitä, että puolueet pelkäävät kannatuksensa romahtavan tulevissa vaaleissa, jos tehdään liian kipeitä ratkaisuja. Lisäksi tietyillä ministereillä ja puolueilla on voimakkaat sidokset elinkeinoelämään, joka tietysti vastustaa sille epäedullisia ratkaisuja ja haluaa Suomen pysyvän eurossa.

Valtion ja lakisääteisiä palveluja tuottavien kuntien kulurakennetta pitää supistaa rankalla kädellä. Virkamiessektoria tulee purkaa ja siirtää päätäntävaltaa organisaatiossa alaspäin. Salossa on valittu tämä tie. Se on ainoa tie, josta voidaan odottaa tuloksia.

Muutosvastarinta on valtavaa sekä virkakunnan että ammattiliittojen taholta. Etenkin valtion viroista leikkaaminen on hankalaa, koska virkamiehillä on poliittisia kytköksiä. Virkamiehillä on sellaisia taitoja, joita yksityinen sektori ei juuri voi hyödyntää.

Synnyttäisikö virkamieskunnan raakkaaminen runsaasti uusia työttömiä?

Todennäköisesti kyllä.

Kunnille on sälytetty 585 erilaista lakisääteistä tehtävää. Samalla valtio on pienentänyt 12 vuoden aikana kuntien valtionosuuksia puolella. Kunnat eivät tule selviytymään, jollei tehdä kansalaisiin kohdistuvia erittäin kipeitä ratkaisuja. Kuntaliitoksista ei ole apua, kuten Salossa hyvin tiedämme.

Rakennemuutos on kaunis sana. Se tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että Suomi ei ole kilpailukykyinen yhteisvaluutassa eli eurossa. Rakenneuudistukseen kuuluu myös tuloerojen kasvattaminen ja kilpailukyvyn näennäinen parantaminen työntekijöiden kustannuksella.

Puhutaan myös elvytyksestä. Yritykset eivät investoi, joten uusia työpaikkoja ei synny katoavien tilalle. Elvytyksessä halutaan julkishallinnon katkaisevan kierteen investoimalla yleishyödyllisiin kohteisiin, kuten rata- ja tieverkkoon, homekouluihin ja korjaamisen tarpeessa oleviin vanhainkoteihin. Ajatuksena on se, että katkaistaisiin kierre ja saataisiin työttömiä töihin. Kasvaneella verokertymällä voitaisiin pehmentää elvytyksen aiheuttamaa rahoituskustannusta.

Täsmäelvytyksen hyödyt ovat lyhytaikaisia. Elvytys tehoaa juuri niin kauan kuin ruokinta jatkuu. Elvytyksen edellytyksenä on, että käytettäisiin suomalaisia työntekijöitä ja raha jäisi Suomeen kansantalouteen. Puhutaan myös sisäisestä devalvaatiosta, mikä tarkoittaa palkkojen roimaa alentamista ja samalla kotimaisen kulutuksen ja tuotannon alasajoa.

Valtion omaisuuden myynti nousee aina kriisiaikoina esille. Jotkut ovat sitä mieltä, että omaisuuden myynneillä tapetaan lypsävä lehmä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi vanhan viisauden: Omaisuutta voi myydä vain kerran. Professori Vesa Puttonen on laskeskellut, että valtionyhtiöiden myynnistä saataisiin vain muutama sata miljoonaa, eikä sillä olisi todellista vaikutusta.

Pitää ymmärtää, että suomalaisessa yhteiskunnassa käydään eloonjäämistaistelua. Euroopan ja koko maailman talouden näkymät ovat synkät. Euroopan pankkikriisi on edelleen suurelta osin selvittämättä.

Näen ainoana tepsivänä keinona mahdollisimman nopean eurosta irtautumisen. Se tarkoittaa myös irtisanoutumista muiden maiden lainoittamisesta ja takauksista.

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Muurla


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 27.7.2013

Aloha-ryhmässä on ainesta salolaisen laman taittamiseen

Kävin torstaina Suvisalon iltatorilla vasiten kuuntelemassa Aloha from Salo 2013 –ryhmää.

Salon Elvis, Pekka ”Kyde” Kytösaho, sai Nokialta kenkää, mutta hän ei jäänyt voivottelemaan vaan kasasi ystävineen talven aikana peräti 40 ihmisen ryhmän, jonka tulosta Aloha-ryhmä on. Lisätietoa ryhmästä löytyy netistä. Tämä on salolaisen laman aikana ensimmäinen todella positiivinen teko, jolla toivoisi olevan kauaskantoisia seurauksia.

Mukana on todella kovia salolaisia muusikoita ja laulajia, kaiken huippuna tietysti Kytösaho itse, joka kyydittiin torille tulipunaisella Cadillacilla. Erityisen ilahtunut olen siitä, että Hannu ”Vito” Laurinen, tuo mahtava ja maineikas virtuoosi, joka mielestäni on Suomen parhaita kitaristeja, on mukana.

Salolaiset saivat sellainen musiikillisen pöllytyksen, että tukka on pystyssä vieläkin. Ryhmän on tarkoitus lähteä kiertämään Suomea. Energiaa ja tahtoa tuntuu riittävän.

Salon kulttuuritoimella ja vapaa-ajan lautakunnalla olisi tuhannen taalan paikka pyytää Kytösaho neuvotteluun heti, kun hommat elokuussa alkavat. Aloha-ryhmä kun voisi olla Esko Ahoa ja Björn Wahroosia parempi valtti kaupunkikuvan kirkastamisessa. Tällaista toimintaa soisi kaupungin vähistä rahoistaan tukevan.

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Muurla


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 9.7.2013

Kajalakoti olisi monelle omaa kotia parempi

Kotihoidon ylistystä vuodatti kokoomuksen Ritva Sinervo. Toki kotihoito on paras vanhushoidon muoto, silloin kun se on vanhuksen kunnon ja hoitotarpeen huomioivaa. Läheskään kaikilla ei ole omaisia, he asuvat kaukana tai ansiotyö ei anna mahdollisuutta kokopäiväiseen hoitotyöhön. Omaishoitajat tekevät todella arvokasta työtä, usein jaksamisensa äärirajoilla.

Sinervo muistutti että kaupungilla on suunnitelmia vanhustenhuollon parantamiseksi. On syytäkin olla, nykytila ei täytä heinäkuun alusta voimaan tulleen vanhuslain kriteerejä, enkä usko että niitä pystytäänkään täyttämään.

Vanhusten määrä lisääntyy ja hoitopaikat vähenevät. Suuri osa vanhuksista ei pysty maksamaan korkeatasoisten palvelutalojen hintoja ja kotiapu tökkii pahemman kerran.

Missä on nytkin se ammattihenkilöstö, joka tekee arvion kotona pärjäämisestä ja avun määrästä. Olen juuri kuullut vanhuksesta, joka saa pesuavun kerran viikossa ja ruokaa tuodaan kaksi kertaa viikossa. Kukaan ei katso, syökö hän ruokaansa. Joskus se löytyy koskemattomana joko pöydän kulmalta tai jääkaapista. Siivousapua ei tule hänelle lainkaan. Ovi on jatkuvasti kokonaan avoinna, koska hänellä on turvaton olo, kun ei pääse ovea aukaisemaan. Hän on letkujensa kanssa kaatunut eikä pääse omin avuin nousemaan. Tällä ihmisellä ei ole yhtään omaista eikä hän osaa itse vaatia palvelua. Kotihoitoa ei tässä kohdin voi kehua.

Paljon turvallisempaa hänellä olisi olla Kajalan kodikkaissa, puhtaissa huoneissa, joissa hoitohenkilökunta näkee, kuulee, välittää ja jaksaa ruokkia.

Kajalakoti on ja tulee olemaan todella tarpeen, kun on saatava sijoitettua vanhukset, jotka eivät tule toimeen kotona, ovat turvattomia ja tarvitsevat hoitoa.

Terveyskeskuksessa säilytetään liikaa vanhuksia. Siitä seuraa kuluja kaupungille.

Kajalakodissa on tilaa eikä remontin tarvetta ole lainkaan nyt, miljoonilla kun ei saada kodikkuutta eikä turvaa.

Kirsti Pohjola

opetuslautakunnan jäsen (ps.)

Kuusjoki


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 25.6.2013

Kajalakodin tilat pidettävä vanhusten käytössä, mielenterveyskuntoilijoille löytyy tiloja muualta

Salon kaupungilla on pulaa tiloista, kun vanhukset ja mielenterveyskuntoutujat on pitänyt sijoittaa saman katon alle.
Molemmat ryhmät toki tarvitsevat paikan, jossa asua, mutta Kajala on ollut ja on mitä ihanteellisin paikka vanhuksille.
Siellä on iso piha marjapensaineen ja pihakeinuineen, laaja tasainen piha liikkua rollaattorilla tai
pyörätuolilla. Sisäpiha on oivallinen ja turvallinen muistamattomille vanhuksille.

Sosiaalilautakunta on saanut tiedokseen kesäkuun kokouksessa että 3.6. tulevat ensimmäiset ja 15.6. loput, kaikkiaan 15 mielenterveyskuntoutujaa, asumaan vanhainkotiin. Vanhuksille tai heidän omaisilleen ei ole asiasta tiedotettu, mielenterveyskuntoutujille, heidän läheisilleen ja edunvalvojilleen kyllä pidettiin informaatiotilaisuus.

Ulko-ovelle ilmestyi lappu, jossa neuvotaan vanhuksia ja omaisia kulkemaan vain yhtä käytävää pitkin.
Jopa vieras-wc on siirretty jonnekin kirjaston viereen, oveen liimatun lappusen mukaan, kirjastoa ei ole
enää olemassa.

Nyt ne vanhukset, jotka ovat kiertäneet rollaattorin avulla tai ilman talon käytäviä, eivät voi niin enää tehdä.
Ovet ovat auki, mutta kuntoutujien puolella ei saa kulkea.

Vanhuksia, jotka eivät enää pärjää kotona kuin ihmeen kaupalla, on odottamassa paikkaa. Kajalassa on tyhjiä huoneita kymmenittäin. Kajalan sulkemisesta on jtehty päätös vuodelle 2016. Järkeä ei ole siinäkään, mutta nyt eletään vuotta 2013.

Uskon kaupungilla olevan runsaasti tyhjiä tiloja, jonne mielenterveyskuntoutujat voi sijoittaa. Taksiliikenteen määrästä
voi päätellä että he haluaisivat asua lähempänä Salon keskustaa. Taksit toki kulkevat vaikka Inkereen koululta, sekin on tyhjä tila ja ihan lähellä Kajalaa, jos se on tärkeää.

Annetaan oma tila mielenterveyskuntoutujille ja jätetään Kajala vanhuksille. Sen olemme pitkän päivätyön tehneille vanhuksillemme velkaa.

Pitäkäämme vanhuksistamme hyvää huolta ja antakaamme heille turvallinen vanhuus ilman pelkoa muutosta.

Kirsti Pohjola

opetuslautakunnan jäsen (ps.)

Kuusjoki


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 20.5.2013

Virkamiehet pahin jarru Salon säätötoimissa

Salon seudun Perussuomalaiset julkaisi valtuustokauden loppuun ulottuvan noin 20 miljoonan euron säästöohjelman 6.5.2013. Asiaa käsiteltiin salaisessa johtoryhmässä, eikä siitä sen jälkeen ole kuulunut mitään. Eikä ilmeisesti kuulukaan.

SSS (18.5.2013) kertoi, että Saloon etsitään jälleen kaupungin parkkipirkkoja. Meillä oli säästöohjelmassamme sama ehdotus, jossa Salo ottaisi hoitaakseen kunnallisen pysäköinnin valvonnan. Perusteena oli, että liikenne- ja kulkuneuvojen määrät ovat jatkuvassa kasvussa. Raisiossa, Forssassa ja Lohjalla on jo siirrytty kunnalliseen pysäköintivalvontaan. Pysäköinnin valvonta on ollut kannattavaa toimintaa. Laskimme, että vuoteen 2016 mennessä Salon kassaan tulisi rahaa noin 400 000 euroa.

Meillä on useita ratkaisumalleja, joilla asia voidaan hoitaa. Yksinkertaisin on sellainen, jossa kaupungin lakimies olisi sivutoiminen pysäköinninvalvonnan johtaja ja kaupunki palkkaisi esim. Työsalosta pää- tai sivutoimisia apulaisvalvojia, jolloin säästettäisiin myös kaupungin ”sakkomaksuja” työttömistä.

Teknisen toimialan johtajalle Mika Mannervedelle säästöt eivät kelpaa vaan hän tyrmäsi lehdessä Salon invalidit ry:n tekemän aloitteen etukäteen sanomalla, ettei valvonta ole taloudellisesti kannattavaa ilman kunnan järjestämää pysäköintiä. Siihen kaupungilla ei Mannerveden mukaan ole valmiuksia.

Miten niin ei ole valmiuksia?

Alkuvuoden kuluessa on alkanut tuntua siltä, että kaupungin linjanjohtajat ovat pahin jarru säästötoimenpiteille. Yksikään luottamusmiesehdotus ei mene läpi. Koska säästölistat eivät näytä kaupungilla etenevän, ehdotan Salon invalidit ry:lle, että he vetävät aloitteensa takaisin ja sen jälkeen teemme siitä yhteisen valtuustoaloitteen.

Minä olen vielä siinä lapsen uskossa, että kunnallisessa päätöksenteossa virkamiehet valmistelevat asiat niin hyvin kuin taitavat ja päättäjät päättävät. Salossa asia tuntuu olevan nurinkurin.

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Muurla


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 26.4.2013

Sairaanhoitopiirin agenda on selvä

Sairaanhoitopiirin hallitus päätti kokouksessaan 23.4., että selvitystä Salon synnytys- jalastenosaston siirtämisestä Turkuun jatketaan. Esitin, että kohta poistetaan valmistelusta. Esitystäni kannatti kokoomuksen Marjatta Hyttinen. Saimme äänestyksessä löylytyksen tuloksella 17 – 2 ja valmistelu siis jatkuu. Ottakaamme huomioon, että myös keskustalta ja demareilta on salolainen edustaja kyseisessä hallituksessa. He antoivat luvan selvitystyön jatkamiseen.

Esitystäni arvosteltiin melko voimakkaasti siitä, että pistämme pään pensaaseen, kun emme antaisi mahdollisuutta virkamiestyön jatkamiseen. Juttu on kuitenkin niin, että valmistelun tulos ei muutu miksikään. Asiaahan on jo valmisteltu, ja laskelmia tehty, joka kävi ilmi hallituksen esityslistasta.

Sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Turkka Tunturi sanoi itse kokouksessa, että esityslistalla olevat faktat ovat käytössä ja muuta ei ole. Jos tämän piti olla jatkokäsittelyä puolustava lausunto, se ontuu pahasti. Jos muuta faktaa ei kerran ole, olen valmis lyömään valmistelun jäihin heti. Se, mihin valmistelun jatkaminen johtaa, ei liene kellekään epäselvää. On naivia ajatella, että sairaanhoitopiirin agenda muuttuisi. Esityslistan kohtaa ei todellakaan tarvinnut lukea kuin piru raamattua, vaan suomenkielenymmärrys riitti. Sen tavoite on siirtää Salon synnytys- ja lastenosasto Turkuun. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Sairaanhoitopiiri saa itselleen edulliset laskelmat siirron tueksi, kun sen omat virkamiehet ne tekevät. En väitä, että virkamiehet valehtelevat, mutta riippumattomia he eivät kuitenkaan ole työssään. Ulkopuolisia tahoja ei ole kuultu.

Sain osakseni myös arvostelua siitä, ettei virkamiehiä sovi näin arvostella tai epäillä. Olin häkeltynyt. Onko tosiaan jonkun mielestä niin, ettei virkamiehiä saa arvostella? Pahoittelen, mutta aion jatkaa sillä linjalla millä olen ollutkin, ja arvostella kaikkia tahoja jos syytä on, enkä mene kuin pässi narussa.

Lopuksi kerrottakoon henkilöstöuutisia sairaanhoitopiiristä. Kokouksen lopuksi henkilöstöjohtaja Saana Leppä esitteli palkankorotuksia, joihin TES velvoittaa. Kohtia on lukuisia ja ne käytiin yksitellen läpi. Lopuksi kysyin, mikä on korotusten ynnä muiden kokonaisvaikutus palkkamenoihin. Henkilöstöjohtajalla ei ollut tietoa. Talousjohtajalla ei ollut tietoa. Ilmoille heitettiin vain arvio: ”pari prosenttia.” Se on vajaan seitsemän tuhannen työntekijän keskuudessa valtava summa – miljoonia joka tapauksessa. Salon synnytys- ja lastenosaston siirrosta on laskettu säästettävän 700 000 euroa. Pisti miettimään, mitkä ovat prioriteetit ja yhteinen etu.

Heikki Tamminen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Pertteli


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 18.4.2013

Konsultti

Kaupunginjohtaja Antti Rantakokko kertoi (SSS 17.4.2013) lyhyesti kaupungin tilanteesta. Kysymys on kahdesta rintamasta, joilla tilanne etenee kovaa vauhtia. Perussuomalaisten valtuustoryhmä esittelee parin viikon kuluttua oman varjolistansa säästöille.

Valmistelussa ovat mukana kaikki perussuomalaiset, jotka toimivat erilaisissa kaupungin luottamustehtävissä. Laaja pohja aiheuttaa paljon keskustelua, mutta tuo mukanaan sen mahtavan edun, että selvityksessä tulee huomioitua mahdollisimman monta erilaista näkökulmaa.

Konsultin ja hänen ryhmänsä toiminta liittyy Salon hallintosääntötyöryhmään. Ryhmämme käsittelee uutta organisaatiomallia, lähidemokratiaa ja kaupungin henkilökunnan irtisanomisia vuoden 2014 alusta.

Viimeksi mainittua toteuttamaan on palkattu erittäin kokenut ja osaava konsultti, joka saa hieman vajaan 30 000 euron palkkion. Konsultilla on näyttöä ja kokemusta vastaavanlaisista tilanteista useissa kunnissa. Viiden vuoden suoja-aika on tietysti ollut tiedossa ja konsulttia varten on varattu rahat ajat sitten.

Konsultti lähtee selvityksessään niin sanotusti puhtaalta pöydältä eli kysymys ei ole vanhan organisaation soveltamisesta nykytilanteeseen. Toisaalta kysymys on siitä, että esimerkiksi toimialajohtajat joutuisivat mahdottoman tilanteen eteen, jos heille sanottaisiin, että irtisanopa alaisiasi. Kukaan ei ole mielissään, jos joutuu potkimaan esikunnastaan tuttuja työtovereita.

Kunnan tarkoitus on tuottaa palveluja sen asukkaille, ei ylläpitää korkeaa virkakuntaa, vaikka näin jotkut arvostelijat tuntuvat luulevan. Tärkeä näkökohta konsultin palkkauksessa on myös se, että hänellä ei ole Saloon tunnesiteitä, joten hän tarkastelee tilannetta ulkopuolisin silmin ja katsoo asioita eri näkökulmasta kuin esimerkiksi asioita läheltä vuosikausia seurannut luottamushenkilö.

Salossa puhutaan tämän vuoden lopussa jopa 80 miljoonan euron tappiollisesta tilinpäätöksestä. Jos siitä saadaan niistettyä 30 000 euron palkkiolla muutamia miljoonia pois, on sijoitus konsulttiin ollut mielestäni kannattava.

Olen iloinen siitä, että kaupunginjohtaja järjestää yleisön kuulemistilaisuuksia. Omalta osaltani pyrin osallistumaan niihin niin paljon kuin mahdollista. Saattaa olla, että niistä tulee varsin myrskyisiä. Toivon hartaasti, että mahdollisimman moni kuntalainen ehtii mukaan näihin tilaisuuksiin.

Tieto lisää tuskaa, mutta samalla se hälventää epäluuloja ja katkoo ikäviltä juoruilta siivet. Jokainen salolainen tulee kärsimään palvelujen huonontumisesta. Jos nykyiset luottamushenkilöt olisivat tienneet, mitä tuleva valtuustokausi tuo tullessaan, usea olisi kieltäytynyt ehdokkuudesta.

Luottamushenkilöiden pitää kantaa vastuunsa. Itsekeskeisen pikkupolitikoinnin aika on ohi. Meidän pitää kehittää puoluerajojen yli menevää vuoropuhelua ja pyrkiä sellaisiin ratkaisuihin, jotka mahdollisimman vähän vaikeuttavat kuntalaisten arkea ja palveluja. Tässä työssä ei ole voittajia, jos haluamme Salon nousevan murheen alhosta.

Kaikesta huolimatta uskon siihen, että selätämme vaikeudet ja nousemme uuteen kukoistukseen.
Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Muurla


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 15.4.2013

Kunnallinen ulkoistaminen ja yhtiöittäminen

Pääsääntöisesti kunnallinen toiminta, vaikka vesilaitos, on suoraan kunnan alaisuudessa ja valvonnassa. Jos ei ole, toiminta ulkoistetaan ja kilpailutetaan, mielellään paikallisten yritysten kesken. Yksi vaihtoehto on toiminnan yhtiöittäminen, jolloin vesilaitoksen nimen perään isketään Oy.

Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaa, että kaikki tieto on kunnan käytettävissä ja toimintaa on helppo valvoa. Toisessa vaihoehdossa kunnalla ei ole asiaa yritysten papereihin, mutta se on yritysten kunnalle maksamien verotulojen kannalta mielekäs. Kolmas vaihtoehto yleistyy Suomessa.

Yhtiöitetty toiminta liittyy osaksi valtakunnallista ketjua, jota joku voisi ilkeästi mainita kartelliksi. Kukaan ei tiedä miten yhtiöitettyjen työntekijöiden käy, vaihdetaanko heidät uusiin ja halvempiin. Kukaan ei tiedä minne verotulot maksatetaan, kukaan ei tiedä maksetetaanko ja kierrätetäänkö verotulot vaikkapa veroparatiisien kautta.

Vaikka kunta omistaisi yrityksen 100 prosenttisesti, ei osakeyhtiölain takia kunnalla ole pääsyä sen tietoihin. Yhtiöitetyn yrityksen hallituksessa voi toki istua vaikkapa kunnanjohtaja, muu virkamies ja jopa pari kunnanvaltuutettua, mutta tilanne on kaukana demokratiasta ja avoimuudesta, jos sitä vertaa kokonaan kunnan alla pyörivään toimintaan etenkin silloin, jos yhtiöitetty toiminta liittyy osaksi suurempaa kokonaisuutta jolloin yhden kunnan osuus sen hallituksesta jää minimaaliseksi.

Salolla ei ole asiassa selkeää linjaa. Attendolle ei haluttu ulkoistaa osaa toiminnoista. Laurin koulun kohdalla ei haluta toimia edes toisen tahon omistamissa tiloissa Astrum–keskuksessa. Monessa kunnassa toimivalle Kunnan Taitoa Oy:lle siirrettiin Salon koko taloushallinto ja Rouskiksen tilanne on vähintäänkin sekava. Yrityssalo on oma lukunsa.

Ministeri Henna Virkkunen väittää Keskisuomalaisessa 29.12.2012, että EU vaatii kuntia yhtiöittämään markkinoilla olevat toiminnot. Yhtiöittämistä tullaan ministerin mukaan esittämään ainakin vesi- ja energiatoiminnoissa, työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa sekä satamissa ja kuntien ruokapalveluissa.

Mäntsälän suunnitelmat ovat pisimmälle viedyt ja sikäläisen kunnanjohtaja Esko Kairesalo (kok.) ei näe mitään estettä esimerkiksi vanhusten hoivatalojen, päiväkotien ja työterveyshuollon yhtiöittämisessä. Kairesalon mukaan Mäntsälä hakee konsernilla synergiaetuja, jolloin yhtiöiden päällekkäinen hallinto kevenee. Yhtiöittämisen ja holding-yhtiön kautta kunta saa selvää veroetua, jolloin Mäntsälä voi esimerkiksi minimoida valtiolle menevää yhteisöveroa. Käytettävissä ovat myös konserniavustukset ja osakaslainat, hän toteaa.

Lisää päätettäviä asiaa ja sekamelskaa on luvassa Salon päättäjille. Seuraavaksi käsittelyyn noussee ruokahuollon kohtalo. Poukkoilussa sinne tänne ei ole järkeä vaan Salon soisi valita kehitykseen jokin linja ja mukava yllätys olisi kertoa tästä linjasta myös kuntalaisille.

Perussuomalaisten linja on selkeä. Ei ulkoistamisille, yhtiöittämisille ja yksityistämisille, kyllä avoimille kunnan tuottamille peruspalveluille.

Mikko Engren (ps.)

rakennuslautakunnan jäsen

Salo


Salon Seudun Sanomat, Tätä mieltä-palstalla 23.3.2013

Poliittinen itsemurha vai se helpompi tie?

Ay-väki ei kaupungin neuvotteluissa tullut vastaan vaan torppasi kokonaan palkka-alen – oli se sitten progressiivinen tai väliaikainen. Tämän päättäessään he tiesivät mitä tästä seuraa: lomautukset. Oliko tämä vastuullinen päätös vai helppo pallon siirto niille päättäjille, jotka joutuvat sen vastuun ottamaan? Lunta tulee tupaan, koska joudun kannattamaan lomautuksien aloittamista.
Korostan sanaa ”joudun”. Lomautuksista päättäminen ei todellakaan tunnu hyvältä, mutta jos niitä ei tehdä, olemme sellaisessa suossa, jossa ministeriö puuttuu peliin tai ensi vuonna kaikki ovat kuukauden lomilla. Sellaista en voi tunnolleni ottaa.
Lomautukset eivät rakenteita uudista. Demarit ja vihreät tekivät oman säästölistan jolla he paikkaisivat seitsemän miljoonan sovitun määrän ja jolla lomautukset vältettäisiin. Olisin ollut listan kannalla mielelläni, jos se olisi ollut realistinen. En ala yksityiskohtia selvittämään, mutta pelkän säästölistan kanssa lomautukset olisivat edessä, mutta myöhemmin. Silloin tilanne olisi sama kuin 2012 loppuvuodesta: katastrofaalinen. Jos säästölistasta tehtäisiin realistinen, olisi se puolestaan epäinhimillinen.
Minä kannatan sekä säästölistan realistisia, inhimillisiä säästöjä, lomautuksia, että välittömästi suunniteltavia rakenteellisia uudistuksia. Säästökohteita kyllä on. Sanon nyt suoraan sen, että päätökset eivät tule olemaan hauskoja kenellekään. Voisin ennustaa, että koulujen tuntijakoa on pienennettävä, palvelumaksuja korotettava, urheilupaikkoja tai kirjastoja suljettava, museoihin ja teattereihin laitettava lappu luukulle, kuljetusten ja hoivan omavastuuta korostettava jne.
Näiden kaikkien lisäksi kunnan veroastetta on korotettava. Korotuksen tulee olla hyvin maltillinen, ettei ns. pääoma karkaa. Korotuksen tuoma tulo ei kuitenkaan tule pelastamaan mitään, koska ansiopohja Salossa on romahtanut – ei ole mistä verottaa.
Näiden asioiden tunnustaminen ei ole poliittinen peliliike, mutta olemme nyt löysässä hirressä ja vastuu on otettava. Salo varmasti selviää, mutta tie perille on kivinen. Rutina ja poliittiset peliliikkeet eivät meitä pelasta, päinvastoin.
Heikki Tamminen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Pertteli